Kaikki tietää, että vain poikkeustapaukset pystyvät kuuntelemaan yhden ja saman genren tuotoksia 24/7 ympäri vuoden. Suurimmalle osalle musiikki uppoaa kausittain: välillä iskee bassline-kuume, välillä jotkut päräyttävät electro-remixit mullistavat koko maailmankatsomuksen, välillä on pakko turvautua raskaampaan rockiin… Esimerkkejä voisi latoa tiskiin vaikka läpi yön. Parasta on kuitenkin se, kun viikkojen tai kenties jopa kuukausien jälkeen se sun pääasiallinen lempigenre alkaakin pitkästä aikaa iskemään kovemmin kuin koskaan ennen. Pian huomaa fiilistelevänsä täysillä sitä ominta musiikkia, mihin vielä hetki sitten tuntui kyllästyneen täysin. Tässä merkinnässä listataan biisejä, jotka nostattavat allekirjoittaneen mielialaa juuri nyt.

HEIKKI KUULA - POPCORN
Yellowmic Recordsin Heikki Kuula julkaisi eeppisen Popcorn-biisin alunperin jo Adihasla-elokuvan soundtrackilla vuonna 2007. Nyt kappale löytyy myös Kuulan uunituoreelta “Punainen planeetta” -julkaisulta, mikä on palauttanut träkin pitkän tauon jälkeen meikäläisen tehosoittoon. Mikä tästä biisistä, jolla Lännen Lokein tilittää sydäntäraastavasti “Seijalleen”, tekee sitten niin hienon? Ensimmäisenä täytyy mainita biitti. Mä en oo mikään pölysormi enkä vanhan soul- tai jazz-musiikin asiantuntija, vaikka haluaisinkin. Siksi oli siistiä bongata biitissä käytettävä sample duunipäivän keskellä radiosta joskus puolisen vuotta sitten. Se on selkäpiitä siistillä tavalla karmiva hetki, kun kuulee tuttuja elementtejä ja lopulta osaa yhdistää ne johonkin toiseen tuttuun kappaleeseen.

Samplea ei ole todellakaan lähdetty muuntelemaan liikaa, mikä tässä tapauksessa on erittäin hyvä juttu. Alkuperäinen taustakin kun toimii sellaisenaan loistavasti. Samplen luomaa fiilistä on tehostettu vain helvetin potkivilla ja läskimmillä rummuilla, eikä maallikon korviin maustettu juuri mitenkään muuten. Siksi Popcornin biitti on jotain käsittämättömän upeaa kuultavaa. Heikki Kuulan teksti ja räpit ovat silkkaa fiilispohjaista tajunnanvirtaa, mikä taas toimii taustan sekä biisin aiheen kannalta parhaiten. Styge on jotenkin niin hienosti sanoitettu, ettei lyriikoita voi kerta kaikkiaan vihata millään tasolla.

Kierrän mun kämppää, sinne tänne säntäilen /
limasevii sampleja sämpläilen
Pämppään, vanhoja fotoja pänttäilen /
kelaan et jotain pitäs duunaa, mut en duunaa kai enää kuunaan
Ankkurinappi rotsistas irrallaan /
mä ja mun flow, hetken vaan virrataan…

Siinä on kuuteen lainiin upeasti tiivistettynä se sekava mielentila, missä ei oikein tiedä mitä tekisi tai mihin menisi. Ja se Heikin flow, siinä on myös jotain. Kertsikin on tarttuvuudessaan kova. Juuri ja juuri kolmeminuuttinen biisi onnistuu tekemään lähtemättömän vaikutuksen kaikilla sen hienoilla osillaan. Popcorn välittää mielialasta riippuen kuuntelijalleen toivoa, surua, iloa ja sääliä. Popcorn on täyttä timanttia siitä lähtien, kun biitti tippuu ja kun Heikki alkaa vakuuttelemaan tapojensa parantamista, aina siihen asti kunnes kappale päättyy Heikin epätoivoiseen ruinaamiseen. Vähän kuin Tykopaatin Soittoo-biisillä.

TERMANOLOGY FT. BUN B - HOW WE ROCK
Käyttäjätunnus Gedou muistutti eilen, että Termanologyn albumi on kai vihdoin julkaisukunnossa. Yksi todiste siitä on Premierin tuottama sekä Bun B:n featuroima ghetonkatkuinen raita How We Rock. Vaikka käyttäjätunnus dips puolestaan heittikin osuvasti, että biisi kuulostaa paljon Primon tuottamalta toiselta stygeltä Classic, niin jumalauta että on ILKEÄ biitti! Ja vieläpä niin hypnoottinen, etten pysty lopettamaan tän kuuntelua sitten millään.

Mahtavaa, ettei Watch How It Goes Down jäänyt Termanologyn ainoaksi meriitiksi. Näillä näkymin koko miehen debyytti tulee olemaan aikamoista tulta ellei jopa klassikko-maininkia. Tuottajalista on ainakin kunnossa ja Termanologyn flow ei ainakaan petä. Mitä mut nyt tutustutettiin myös Talking To God -biisiin, niin eipä ne itse sanotuksetkaan kylmäks jätä. Jäätävän kova mc.

JIVE, JV & VEEJAY - STEVEN SEAGAL
Steven Seagalia ei tulla tämän biisin jälkeen muistamaan kylmähermoisena niskojenkatkojana, Steven Seagal muistetaan tästä lähtien sinä biisinä, jolla JV palasi räppikuvioihin. JV on vähän kuin yhdistelmä Huge L:ää ja Edu Kehäfaijaa. Rosoisella, mutta inhtohimoisella tyylillä puskeva äpärä, joka osaa kirjoittaa sille päälle sattuessaan todella hyvää iskulinjaa. Itse asiassa JV on nokkelien ja hauskojen iskujensa kanssa yksi Suomen parhaista iskulinja-räppäreistä. Kelatkaa noita läppiä:

Katotaan kuka palvoo ja ketä, ei sillä et fronttaan /
Jumalal on MUN julisteit sen seinillä, hoksaaks

Saastan seast, varjoist - silti itserakas /
maalaan pirui seinille, ku pidän mun kasvoist
Lavoil sekasin, vodkat povaris /
pistän päät nyökkään si(j)oilta(an), ku “maija” nokkakolaris

Huuuhhhhuhuh. Jivefunkin loistavalla biitillä varustetun träkin saat ladattua tästä