Uuden levynsä juuri julkaiseva Sveden Passive otti pari viikkoa sitten Turun Pikku-Torren lavan vakuuttavasti haltuunsa. Syvällä Pelissä oli tiedusteluasemissa keikan jälkeen saadakseen lisävalaistusta pietarsaarelaisen ryhmän työskentelytapoihin, päämääriin ja uunilämpimään levyyn.

Aluksi kiitokset mainiosta keikasta. Teistä ei hirveästi löydy tietoja netistä, joten annetaan itse tekijämiesten hoitaa keikkakokoonpanon ja Sveden Passiven esittely.
Alamaa: Olen itse Alamaa. Meitä on nyt tässä kolme, kahdeksan hengen porukasta. Melkein koko Passive…

Ilmari: Mä oon Ilmari. Yksi näistä kolmesta. Viisi puuttuu dj:n lisäksi. Tällaisella possella mennään keikalle.

Neo: Mä olen sitten ilmeisesti Neo aka Nasty Niles, aka Niiles Näysti, aka Tarkastaja ”Fuckin’” Kansi. Ja Veli Buckman on meidän kuski.

Kuski: Kyllä. Tämä pitää paikkansa. Vastaan sitten kaikesta muusta.

Alamaa: Eli tästä kokoonpanosta puuttuu Antisankari, Saimon, Joonah, Maqy soul ja Phoetics, joka heittää meillä englanniksi ja DJ Hoikkapoika.

Sveden Passiven alkuajat on luultavasti suuremmalle yleisölle tuntemattomia. Pystyttekö selventämään milloin ja mistä syystä ”aloitte olemaan”?
Neo: Homma lähti sillä tavalla että 2003 me aloitettiin Pietarsaaressa proggis nimeltä Mepojat. Se oli oikeastaan ihan eri kokoonpanolla. Siitä se kehittyi ja porukkaa tuli mukaan ja osa jäi eläkkeelle. Yksi muuten vaihtoi levarit haulikkoon. Näin se on – se, joka tietää se tietää. Jossain vaiheessa, noin 2006 - 2007 taitteessa, porukasta tippui jotenkin radikaalisti osa pois ja sitten me lopulle jääneet lähdettiin bläästäämään Pietarsaaren Svedenissä perussessiopohjalta.

Ilmari: Lapualtahan oli tullut meidän nykyinen reggae-vahvistus Joonah. Tutustuttiin siihen ja alettiin tehdä sen kanssa musaa. Siinä välissä Alamaa oli myös muuttanut takaisin Pietarsaareen. Siitä se lähti silleen luontevasti eli ihan sessiopohjalta, kännissä ja fiiliksellä. Ajateltiin sitten jossain vaiheessa että sessioita oli tarpeeksi levyn tekemiseen. Niin sitten tehtiin ja nyt on toinen ulkona.

Kenelle arpa lankeaa taustojen suhteen? Vai teettekö kaikki biittejä?
Alamaa: Kaikki oikeastaan tekee taustoja.

Neo: Mutta Passiven levyllä on nyt Alamaata, Antisankaria ja Maqysoulia. Siinä on oikeastaan kolme sellaista päätuottajaa.

Alamaa: Eeteeltä Avaintekijöistä löytyy kanssa pari taustaa levyllä. Se tekee kanssa aina välillä biittejä…

Neo: Ja se vielä luopuu niistä.

Ilmari: Ja nehän kelpaa meille hyvinkin.

PIETARSAAREN MEININGIT

Kuten maantietonsa tuntevat voivat tajuta ryhmän nimestä, Sveden Passive edustaa Pietarsaarta. Minulle ei tule hirveästi mieleen muita artisteja siltä suunnalta…
Neo: Häh! Sanooko Mikrofonistit mitään? Second Class Citizens? B24? Journeymen?

MIKROFONISTIT MESSISSÄ PÄÄSTÄ PARHAASTA -RAIDALLA

No, kyllä nuo niminä tunnistan, mutta ei kyllä tullut mieleen et olisivat sieltä…
Alamaa: Nekin on semmoisia, jotka ei ole koskaan julkaissut mitään. Siis B24 ja Mikrofonistit.

Neo: Ei oikeastaan, mutta on nekin sellasia jotka on bläästännyt vuodesta herne ja rokka.

Ilmari: Kyllä ne ovat undergroundissa vaikuttaneet.

Neo: Kai se on niin, että jokaisella saatanan paikkakunnalla on oma pikku porukkansa ja jokaisella porukalla on oma fanikuntansa.

Haamu sivusi omassa haastattelussaan pienessä kaupungissa räppäämistä. Miten hyvässä hapessa Pietarsaaren räppimeiningit on?
Neo: Pietarsaaressa meno on itse asiassa aika hyvää. Sieltä on kyllä tulossa jopa näitä 90-luvun puolella syntyneitä artisteja pikku hiljaa. Eli koko ajan tulee uutta. Esimerkiksi Saimon hengasi ja katteli vierestä jonkin aikaa ennen kuin aloitti.

Ilmari: Sekin räppäsi alkujaan suomeksi, vaikka on ruotsinkielinen jätkä. Me sitten annettiin sille sellainen idea räppäämisestä ruotsiksi. Siitä kun se latasi menemään, niin alkoi toimimaan.

RYHMÄSSÄ TAITO TIIVISTYY

Puhutaan seuraavaksi räppäämisestä niinkin isossa ryhmässä kuin teillä on. Kuuntelin aamulla teidän aikaisempaa levyä Mellakkaviihteen sivuilta. Jotenkin monessa biisissä nousi esiin teidän välinen yhteistyö ja se miten luontevasti mikki kiertää ringissä. Vastaako tämä mielikuva teidän työskentelytapojanne? Vai millaisia ne ovat?
Alamaa: Ensimmäinen levy tuli maailman sillä tavalla, että oli monta mestaa missä nauhoitettiin, esimerkiksi jonkun olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Jokainen teki jatkuvasti biisejä ja me annettiin niitä toisillemme. Joku sitten sanoo, että ‘tämä on hyvä biisi, vittu mä bustaan tähän’ ja sitten se vaan lähtee rakentumaan siitä. Ei me pidetty mitään kokouksia tyyliin: ‘tässä on biitti, sä ja sä tuut tähän.’

Neo: Toisesta levystä voi sanoa, että metodi oli erilainen. Se eka meni silleen, että biisiin tuli mukaan ne, jotka sattuivat olemaan kämpillä just silloin kun se sessio tehtiin. Sitten kun päätettiin julkaista, biisejä paranneltiin ja niiden sessioiden pohjalta kehitettiin se levy. Tämä uusi levy on taas tehty niin, että on sovittu aihe ja ajateltu pidemmälle.

Ilmari: Mutta sekin täytyy sanoa, että ekan levyn jälkeen toinen vaan tuli. Siltä ainakin tuntui. Ei tarvinnut mitään muuta sanoa muille kun, että tällainen juttu tulee tähän ja muut myöntyivät. Se oli siinä, kaikilla oli verset valmiina. Tietysti se menee yleensä siihen, että viimeisiä biisejä nauhoitetaan justiinsa ennen kun pitää polttaa se levypainoon lähtevä master-levy.

Ohjaako joku ryhmän jäsenistä biisejä tai levyn kokonaisuutta johonkin suuntaan vai onko luomistyö tosiaan noin demokraattinen prosessi?
Alamaa: Ei oikeastaan kukaan ohjaa. Mä teen yleensä kertosäkeen ja siitä se lähtee.

Ilmari: Jengi on sitten niin liekeissä sun kertosäkeistä, että niistä on helppo lähteä.

Alamaa: Ei meillä ole ketään sellaista, joka tulisi sanomaan että ‘heitäppäs sä tähän tälleen’. Kaikki tekee ja saa tehdä miten haluaa.

Neo: Esimerkiksi Hetki venähtää kehittyi sillä tavalla, että Maqy soul teki biitin ja ehdotti, että siihen heitettäisiin jotain meditaatio-tyyppistä juttua. Siihen kaikki kirjoittivat verset jo joskus kauan sitten. Kun levyä sitten ruvettiin kasaamaan, niin mä vaan nauhoitin siihen osani ja loput sitten siltä pohjalta.

Alamaa: Yleensä se menee niin et yksi räppäri inspiroi kaikkia muita tekemään sen biisin.

Ilmari: Ja sitä vetovastuuta vuorotellaan.

Neo: Yleensä se vaan sattuu olemaan Alamaa.

SOOLOILUKIERROKSET

Käsitellään hetken edellisen vastakohtaa – toimimista yksin. Saamani tietojen mukaan, ainakin kahdella teistä on omia soolojuttuja tulen alla?
Alamaa: Mä oon viimeksi julkaissut 2003, ”Ainoo Ase”-nimisen soololevyn. Mutta ei kukaan muu vielä.

ALAMAA MUKANA AVAINTEKIJÖIDEN PAKKO PUMPPAA -VIDEOLLA

Neo: Periaatteessa mun sooloprojekti on miksausvaiheessa. Mutta siitä tulee sellainen 50 kappaleen CD-R-painos ja todennäköisesti 2 kuukautta julkaisemisesta jonnekin nettiin jakeluun. Eipä sillä kauheasti mitään katumaastureita olla hankkimassa. Ihan vaan sen takia julkaisen, että tänä keväänä tajusin, että mulla on 8 kohtuullisen mehukasta sessiota, joista voisin alkaa vääntämään jotain levyä. Tavallaan se kasaantui samalla tavalla kuin Passiven ensimmäinen levy – puolivahingossa. Lopuksi vaan kysyin kaikkia mahdollisia mukaan. Silleen puoliksi vahingossa tuntuu nää kaikki syntyvän jotenkin.

Ilmari: Kyllä kaikilla on ollut nyt suunnitteilla tehdä jollain tasolla omaa projektia. Mutta tässä kohta me aateltiin huitasta semmonen mixteippi.

Alamaa: Joulumarkkinoille.

Ilmari: Kevyesti. 8 Mc:tä tekee soolobiisin, niin siinähän sitä jo on.

Tehän sanoitte äsken, että Passivessa räpätessä inspiraatio tulee muista ryhmän jäsenistä. Miten räppääminen soolona sitten eroaa räppäämisestä Passivessa?
Neo: Ainakin tulee sellainen tunne että on enemmän vastuussa siitä kokonaisuudesta. Sehän siinä kaikista eniten eroaa. Jos sä heität kahdeksan tahtia biisin, johon on tehty biitti, aihe ja kertosäe, niin se on vaan verse – yksi bläästäys ja se on siinä. Mun levyllä tulee myös olemaan kaikennäköistä kummallisuutta kyllä luvassa. Semmoista 65-tyyppistä tempoa ja jotain hullua paatosta. Ja toki kaikkea muuta outoa. Siitä tulee hämärä setti.

Alamaa: Kyllähän se prosessi eroaa. Mä teen kaiken ihan itse, biitit, miksauksen ja sanotuksen. Olen tässä vuodesta 2003 lähtien kasannut soololevyä…

Ilmari: Koko ajan vaihtuu vaan vitun hyvät biisit ja heität pois niitä vanhoja!

Alamaa: Se on helppo mennä noiden Passiven jätkien kanssa meneen tekeen biisin kun ei tarvitse heittää kuin sen yhden versen, niin se on periaatteessa siinä. Että siinä mielessä se on aika helppo projekti. Joka vuosi levy, siitä me ollaan puhuttu.

Ilmari: Se on helppo tehdä joka vuosi levy, kun on 8 taitavaa MC:tä. Varsinkin nyt, kun porukka alkaa hajaantumaan vähän pois kotikulmilta ja näin, se ei ole mikään iso juttu kokoontua. Netti on keksitty, jolla voi lähettää niitä biittejä.

PASSIVE-STYLE

Suomessa muutamat räppärit kuten Asa tai Stepa ovat löytäneet hyvin selkeän oman tyylinsä ja sen jutun, joka erottaa heidät joukosta. Tuntuuko teistä että tämä oman äänen etsiminen on teidän osalta lopussa? Vai onko muutoksia tai murroksia omassa tyylissä vielä tiedossa?
Alamaa: Kyllä mä uskon että se tästä vielä kasvaa.

Neo: Ikävästi on kyllä aikuistumista ilmassa.

Alamaa: Katsotaan nyt paljonko sitä huumoria sitten seuraavalle levyllä enää löytyy…

Neo: Me ei tehdä biisejä sillä tavalla, että ‘tässä olisi nyt tällainen kiva biitti, tehdään tähän sellainen kiva bilesetti. Kuvittele itsesi kun tuut hyville mestoille ja shainaat ihan täysillä.’ Ei todellakaan. Meillä on superaikuinen-tyyppisiä biisejä. Aina meidän aiheet on niitä, jotka koskettaa niitä MC:tä, jotka on biisissä mukana ja joilla on jotain sanottavaa siitä aiheesta. On sellaisia biisejä, joista joku voi sanoa ettei diggaa tosta biitistä eikä toi aihe oikein vaan niinku natsaa. Ne ei sit tule messiin. Kaikesta huolimatta biisit tulee kasaan. Sanotaanko, et bullshittiä tolla levyllä on harvinaisen vähän.

Alamaa: Täytyy kyllä sanoa, ettei Passive ole mikään valmis paketti.

Ilmari: Varsinkin kun yksi meidän tuottajista/räppäreistä, Maqy soul, osaa itse soittaa kitaraa, bassoa ja muita instrumentteja. Meillä on myös yksi kaveri, joka soittaa rumpuja, joten voi olla että tulee enemmän livesettiä ensi levylle. Reggaempaa, tai sitten jotain räpimpää, rootsimpaa tyyliä.

Alamaa: Kai se menee siihen ettei se oo koskaan valmis. Joka levyllä on ihan eri meininki loppupeleissä.

Leikitään markkinamiehiä ja avitetaan levykriitikoita. Jos itse joutuisitte nimeämään sen teidän oman vahvuuden, niin mikä se olisi?
Ilmari: Mun mielestä ainakin se, että on niin paljon helvetin hyviä biitintekijöitä ja MC:tä. Ja just se että meillä on suomenkielistä, englanninkielistä ja ruotsinkielistä porukkaa mukana - se kuka sylkee enkuksi meidän possessa (Phoetics) on mun mielestä Suomen parhaimpia räppääjiä englanniksi.

Alamaa: Jokainen joka on mukana Sveden Passivessa kuuntelee ihan erilaista musiikkia. Mäkin oon istunut viime kesän Joonahlla ja se soitti mulle vaan reggaeta ja dancehallia monet päivät ja viikot. Mä en itse kuunnellut aiemmin yhtään sitä ja pääsin tätä kautta siihen sitten sisään.

Ilmari: Oikeastaan erilaisuus on meidän vahvuus. Me ollaan kaikki erilaisia jätkiä ja sitten kun me tehdään yhdessä, niin siitä tulee jotain ihan muuta.

Alamaa: Eikä me tehdä sellaista aivotonta höttöä.

Ilmari: Ei vitussa. Antaa muiden tehdä sen, kun näyttää onnistuvan.

Neo: Tietysti joku voisi sanoa, että se on aivotonta höttöä, kun me vaan biiseissä bläästäillään menemään. Jos joku ei vaan ymmärrä sitä, että mä haluun saada sanat kuulostaan samalta, niin se on mulle ihan sama.

Ilmari: Ei kaikkia voi miellyttää.

Paljonko muuten vaikutatte toistenne räppäykseen tai läppiin?
Ilmari: Tosi vähän. Ekalla levyllä ei varmaan yhtään. Se on sellaista tuottajamiesneuvomista. Se on yleensä niin, että jos sä sanot MC:lle sen kohdan missä kuulit pienen vian, niin se itsekin huomaa sen.

Alamaa: Vaikuttamisesta yksi esimerkki: Oli vitun kiire kesäkuun lopulla ja Neo tuli Turusta ja bustasi yhdessä illassa kuusi tai kahdeksan verseä purkkiin.

Ilmari: Me vaan fiilisteltiin sitä tahtia ja juotiin bisseä vieressä.

Kuski: Kyllä se vähän potkii muitakin perseelle, jos yksi jätkä tulee ja pistää yhdessä illassa kuusi verseä purkkiin.

Alamaa: Sitä miettii et voishan sitä yhden versen viikossa nauhottaa.

Totta. Puhutaan koko Passiven imagosta. Vaikkapa Kaucaksella tai Wu-Tang Clanilla on aika samansuuntainen estetiikka tai yhteinen ajatusmaailma. Kuinka selkeästi Sveden Passivelle on haettu yhteistä linjaa?

WU-TANGIN TRIUMPH

Alamaa: Hmmm. Vaikea kysymys. Tulee mieleen vaan että pidetään homma rehtinä, tehdään hommat fiilispohjalta.

Neo: Se mikä siinä on keskeisintä, on varmaan se että me tunnetaan kaikki toisemme. Se ei mene niin, että mä soitan Alamaalle vaan sillon kun me lähdetään studiolle – me ryypätään yhdessä ja pelataan GTA:ta yhessä, katotaan leffat yhdessä ja jumitetaan jonkun kämpillä aina porukassa. Se musiikki tavallaan syntyy sen hengailun ohessa – se musiikki on se syy hengailuun, mutta me hengaillaan enemmän kuin tehdään musiikkia. Monta studioiltaa on mennyt siihen, että jollain on ollut liian hyvä liekki päällä GTA:ssa ja sit siinä ollaan istuttu ja pelkästään puhuttu kovasti musiikista. Sen takiahan osa porukkaa tippui siitä pois, koska se meidän metodi on niin jumituspainotteinen. Sellainen on Passive.

Ilmari: Ei tarvii muuta sanoa kuin Passive.

Kuva: Levykansi
Teksti: Petri Rautiainen

Lue osa 2 tästä ==>