Koleasta ja Ministeristä muodostuva Koti6 tarjoaa a capelloille hyvän kodin. Äskettäin ”Luu5” -nimisen levyn julkaissut kaksikko antoi syvallapelissa.comille tilaisuuden keskustella remix-kulttuurista, paikoilleen jämähtäneestä tekijänoikeuslaista sekä tietysti siitä, miten kaksikon kotoisa soundi kudotaan kokoon.

Olette aika tuntemattomia sällejä yleisölle, joten lähdetään liikkeelle esittelystä. Millainen musiikillinen historia teillä on? Oletteko tehneet musiikkia muilla nimillä?
Ministeri: Me ollaan molemmat tehty musaa noin vuodesta 1990 lähtien. Oltiin molemmat T.O.A. –nimisessä kokoonpanossa 90-luvun alkupuolella. Julkaistiin muutamia kasetteja ja keikkailtiin. Ennen T.O.A:ta mä tein parempien kamojen puutteessa musaa nykyään Petoksena tunnetun artistin kanssa kaksidekkisellä kasettimankalla vuonna 1990. Näiden projektien jälkeen ja ennen Koti6:sta musanteko on ollut vähäistä, mutta oon keräillyt levyjä aktiivisesti ja soitellut DJ:nä bileissä silloin tällöin.

Kolea: Noiden Ministerin mainitsemien juttujen lisäksi mä oon tehny musaa Liisanpuisto-nimisessä bändissä, joka julkaisi kaksi pitkäsoittoa ja muutamia muita julkaisuja vuosina 2001-2003. Ensin olin ämseenä ja tuottajana, jonka jälkeen siirryin enemmän tuottamisen pariin. Viimeisellä Liisanpuiston levyllä räppäsin vain parilla biisillä. Oon tehnyt biittejä muillekin artisteille. Mainittakoon muun muassa Petos, Jontti & Shaka, Memmy Posse, Ritarikunta… Kaikenlaisia muitakin härökokeiluja on tehty.

Onko ”Luu5” teidän ensimmäinen julkaisu vai löytyykö netistä/kovalevyiltä jotain vanhempaa materiaalia?
Ministeri: ”Luu5” on ensimmäinen julkaisu. Juuri ennen sitä ilmestyi graffitilehti Gasmask 6:n mukana tulleella CD:llä pari biisiämme, jotka löytyvät myös ”Luu5”:lta.

Kolea: Kovalevy on pullollaan julkaisemattomia biittejä ja instrumentaalibiisejä. Matsku on tiukkaa!

Palataan vielä taaksepäin: miten päädyitte tuottamisen pariin?
Kolea: Kun Liisanpuisto perustettiin, me ostettiin bändin kanssa kolmeen pekkaan sämpleri. Me ei luotettu ulkopuolisiin tuottajiin, koska meillä oli selkeä ja melko tiukka käsitys siitä miltä meidän musan pitäisi kuulostaa. Jonkun oli pakko opetella käyttämään sämpleriä ja se joku olin minä, koska olin leikkinyt muutaman kerran kaverin sämplerillä. Liisanpuiston ekalla levyllä on joitain ensimmäisiä koskaan tekemiäni biittejä – joistain niistä kokemuksen puutteen valitettavasti kuuleekin.

Ministeri: Mulle biittien tekeminen on luonnollinen jatke levynkeräilyharrastukselle ja sämplepohjaisen musan diggailulle.

Voitteko kuvailla muutamalla lauseella kotistudionne laitteiston ja mitä yleisesti niillä teette.
Kolea: Technics SL 1200, Ensonic ASR-10 –sämpleri, DIGI 001 –äänikortti Power Mac G4:n kanssa. Biitit pistetään kasaan Ableton Livellä.

Ministeri: ”Luu5”:n kaikki biisit on miksannut bändin epävirallinen kolmas jäsen Mikko Tontti 42 Sound –studiossaan eli makuuhuoneessaan. Me ollaan todella tyytyväisiä siihen millaisen soundin Mikko on Koti6:lle luonut.

Kolea: Putosin perseelleni, kun katsoin nettifoorumeilta kuvia suomalaisten tuottajien kotistudioista. Kyllä lapsilla on paljon rahaa ja hienot kamat! Käy kateeksi. Koti6 (eli kotikutonen) on saanut nimensäkin siitä, että biisit tehdään himassa kavereiden kesken ja osaksi antiikkisella kalustolla sekä ikiaikaisilla menetelmillä. Täytyy vielä mainita se, että minua naurattaa joka kerta, kun meitä tituleerataan tuottajiksi. Tuottaja-sanalla on sellainen ammattimainen klangi. Todellisuudessa Koti6:n jäbät tekevät hyvää musaa, mutta harrastuksekseen.

KOTIKUTOISEN SOUNDIN SYNTY

Siirrytään teidän uusimman levyn tekoprosessiin. Voitteko kertoa yleisesti miten lähdette rakentamaan yhtä biisiä tai remixiä?
Ministeri: Ensimmäiseksi mä tulen Kolealle mukanani iso kasa pölyisiä vinyyleitä. Tämän jälkeen kuuntelemme valitsemiani pätkiä ja sämpläilemme niitä.

Kolea: Yleensä biitit lähtevät liikkeelle jostain yksittäisestä sämplestä, joka pätkitään, käännellään, väännellään ja murjotaan. Tämän päälle ruvetaan kasaamaan keitos erilaisten äänien palasista. Vingutamme sämpleriä, rankaisemme Abletonia, soittelemme syntikoita ja tarvittaessa vaikka balalaikkaa. Biiseissämme on usein päällekkäin sämplejä kymmenistä eri lähteistä.

Ministeri: Kun biisin miksaamaton aihio on kasassa, saatamme pyytää frendejä soittelemaan biittien päälle. Esimerkiksi Eemo1 on raaputellut pariinkin biisiin ”Luu5”:lla.

Luu5:lla kuullaan muun muassa Huge L:ä, Nopsajalkaa, Pharcydeä ja Super Jannea. Miten valitsitte levylle päätyneet räppiraidat?
Ministeri: Suomiremikseissä esiintyvät räppärit ovat tuttuja ja tutun tuttuja.

Kolea: Jenkki a cappellat valittiin hyvin tarkkaa ja monimutkaista valintamekanismia apuna käyttäen. Tähän liittyi paljon tuskaa, hikeä, kyyneliä, tietokoneen hiirellä hinkuttamista ja lopuksi suurta onnen tunnetta.

Miten niiden hankkiminen käytännössä tapahtui? Saitteko kaikki haluamanne raidat vai kieltäytyikö joku kunniasta?
Kolea: Kukaan ei kieltäytynyt. Joiltain saimme a cappellat nöyrästi pummimalla, toisilta kiristämällä. Jenkeiltä ei kysytty.

Pidättekö remiksiä tehdessänne mielessä alkuperäisen biisin rakenteen ja tunnelman? Vai pyrittekö tietoisesti irti siitä?
Ministeri: Yritämme pikemminkin pyrkiä poispäin alkuperäisen biisin tunnelmasta, joskin sattumalla on aina suuri vaikutus siihen, miltä lopullinen biisi kuulostaa.

Kolea: Nähdäkseni ei ole järkeä tehdä remiksiä, jos lopputulos on lähellä alkuperäistä kappaletta.

On varmaan mielenkiintoista kuulla alkuperäisiä lainejaan uudessa ympäristössä. Miten levylle päätyneet artistit ovat reagoineet kuullessaan lopputuloksia?
Ministeri: Tappouhkauksia ei ole tullut – ainakaan vielä.

Kolea: Esimerkkinä tästä olkoon Jontti avautuu (Koti6 remix) –kappaleen alussa oleva pätkä, jossa Jontti tokaisee: ”Ilo olla vittu teiän lätyl messis ja luksus-vittu-remix, ni!” Pätkä äänitettiin kännykän välityksellä Jontin laittaessa kotonaan linssikeittoa.

Se on kyllä hieno kohta levyllä… Jos saisitte valita vapaasti jonkun artistin jota remixata, kenelle arpa lankeaisi kotimaisista/ulkomaisista?
Kolea: Kotimaisista olisi hauska remiksata jotain vähän hämyisempää matskua, kuten Kari Tapiota tai Eino Gröniä. That’s gangsta! Periaatteessa mitä tahansa hyvää matskua.

SÄMPLÄÄMISEN ULOTTUVUUDET JA RAJOITUKSET

Siirrytään hissun kissun sämpläämisen ja paljon puhutun tekijänoikeuden rajamaille. Uskoisin, että ”Luu5”:lla on ainakin jonkin verran sämplättyä materiaalia. Minkä tyylistä musiikkia yleensä sämpläätte?
Kolea: Ai jonkin verran! Levyllähän on enemmän sämplejä kuin laki sallii.

Ministeri: ”Luu5”:lla 90% sämpleistä on levyiltä, jotka ovat peräisin entisen itäblokin alueelta, mm. neuvostodiskoa, romanialaista soulia, puolajatsia ja latvialaista elektroa. Yleisesti ottaen sämpläämme mitä vain. Genrerajoilla ei ole merkitystä. Olemme sämplänneet kaikkea napatanssilevyistä viihdejatsin kautta funkiin.

Kolea: Romanialainen panhuilu-funk ei lukuisista yrityksistä huolimatta natsannut. Sitä ollaan oikeasti yritetty.

Ministeri: Me päätettiin, että ”Luu5” olisi vapaa ja dynaaminen mixteippi. Siinä on sämplejä käytetty monella eri tapaa. Jotkut biisit, kuten Nerijan Drebek, Zemele (Koti6 remix) -biisissä on pitkiä usean tahdin luuppeja alkuperäisestä biisistä, kun taas esimerkiksi Fellow Scientists –biisissä suurin osa kamasta on soitettu itse ja sämplet, joita on käytetty, ovat alle sekunnin palasia.

Kattava levykokoelma ja viimeistään laajakaista tarkoittavat sitä, että sämplättävän materiaalin paletti on valtavan laaja. Asetatteko itse sämpläämisellenne mitään rajoja? Olisiko joku biisi liian tunnettua sämplättäväksi?
Ministeri: Sen voisi kiteyttää näin: Mielummin sämpläämme tuntemattomia suuruuksia ja suuria tuntemattomuuksia kuin tunnettuja suuruuksia.

On kiinnostavaa miettiä paljonko biisien tunnelmaan vaikuttaa räppien taustalla oleva musiikki. Haetteko jotain tiettyä äänimaailmaa tai tunnelmaa etsiessänne levyjä?
Kolea: Sämpläämisessä on se hyvä puoli, että osa tunnelmasta tulee ikään kuin kaupan päälle. Sämplättyjen instrumenttien mukana tulee kaikenlaisia tilavaikutelmia ja viittauksia menneisyyteen. Kahden tai useamman sämplen yhdistämisestä syntyy jo ihan omanlaatuisensa universumi rahinoineen, haamuäänineen ja kaikuineen.

Totta. Katselin tässä pari kuukautta sitten Scratch-dokkarin, jonka ehdottomasti parhaassa kohdassa DJ Shadow seisoi suuren historian tunteen vallassa vanhojen levyjen varastolla. Millainen on teidän oma suhteenne levymetskaukseen?

Ministeri: Mikään ei ole ollut niin siistiä kuin löytää Kierrätyskeskuksesta Lightnin’ Rodin ”Hustler’s Convention” parilla eurolla tai Jimmy Smithin ”Blacksmith” romukaupasta eurolla. Käyn divareissa ja kirppareilla aina kun perhe-elämältä ja palkkatyöltä kerkeän.

Toisessa lähiaikoina katsomassani dokumentissa – “Good Copy Bad Copy” – käsiteltiin paljon puhuttanutta aihetta, tekijänoikeutta. Miten suhtaudutte tekijänoikeuslakiin ja sämplejen clearaukseen?
Kolea: Musiikkiin liityvät tekijänoikeuslait ovat musiikkiteollisuuden sanelemia. Musiikkiteollisuudessa liikkuu paljon rahaa ja tekijänoikeuslait ovat tehty suojelemaan ensi sijaisesti suurten yhtiöiden voittoja ja vasta sen jälkeen muusikoiden ja säveltäjien oikeuksia omiin teoksiinsa. Esimerkiksi kuvataiteessa ja kirjallisuudessa on käsitykset tekijänoikeuksista paljon sallivimpia: niissä sallitaan lainat ja viittaukset muihin teoksiin. On outoa, että samanaikaisesti kun uusi teknologia tekee sämpläämisestä ja netistä imuroinnista helpompaa ja jengi käyttää uutta teknologiaa yhä luovemmin ja uusilla tavoilla, tekijänoikeuslait eivät reagoi tähän vaan muuttuvat koko ajan tiukemmiksi. Tietysti sillä joka sämplää on tietynlainen vastuu käyttää samplea luovalla tavalla.

AIKA ELVYTTÄÄ SINKKUKULTTUURIA?

Julkaisitte nyt kaikki biisit ihan fyysisessä CD-muodossa. Yleensä pääosa suomalaisista kotituottajista tiputtelee yksittäisiä biisejä ja remixejä Myspaceen. Mistä syystä päädyitte julkaisemaan levykokonaisuuden?
Ministeri: Ollaan sen verran vanhanaikaisia, että vasta kädessä oleva levy tuntuu todelliselta julkaisulta. Toisaalta nettijulkaisut ja esimerkiksi Myspace ovat hyviä kanavia saada musiikkia ihmisten kuultavaksi ja ihan hyvin voitaisiin julkaista biisejä myös pelkästään netissä.

Yleisesti nk. tuottajalevyn tekemistä pidetään merkittävän oman tuottajatyylin etappina (tai toisaalta, joidenkin tuottajien egotrippinä). Tuntuuko teistä nyt, että olette saavuttaneet merkittävän oman tyylin?
Kolea: Me ei ehkä olla parhaita ihmisiä vastaamaan tuohon kysymykseen. Me ollaan itse niin sanotusti sen verran syvällä pelissä, että ei pystytä kuulemaan omaa musaa objektiivisesti. Me vaan tehdään semmoista musiikkia mitä me haluttais ite kuunnella ja toivotaan et joku diggais siitä. Välillä itsekin tulee ihmeteltyä, että minkälainen pökäle sieltä tällä kertaa tarttui nauhalle.

Paljon sämpläämiseen nojaavat tuottajat tuntevat aika hyvin lainaamansa ja uudelleen soveltamansa tradition. Keitä remixaajista/tuottajista pidätte itse esikuvinanne?
Kolea ja Ministeri: Muun muassa Marley Marl, Coldcut, Lee Perry, Cut Chemist, Madlib, The Bomb Squad, Dust Brothers, Aksim, Pepe Deluxe, the Ummah, DJ Shadow, Prefuse 73, Danger Mouse, Quincy Jones ja paljon muita.

Tähän väliin voisi ottaa sen nk. pakollisen skenekysymyksen: mitä mieltä olette suomalaisesta tuottaja/remix-kulttuurista?
Ministeri: Suomessa julkaistaan paljon hyviä biittejä ja remiksejä. Jengi jaksaa julkaista omia levyjään, vaikka markkinat on pienet ja levyjä on vaikea saada kaupaksi.

Tuntuu, ettei nykyään ei enää juuri julkaista fyysisiä sinkkuja, ainakaan suomiräppipiireissä. Parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi De La Soulin sinkuissa puolisenkymmentä tiukkaa remixiä ja 80-luvullakin sinkkuvinyyliä saatteli yleensä muutama eri versio. Mitä mieltä olette tästä muutoksesta? Kaipaisitteko remixein kyyditettyjä sinkkuja?
Ministeri: Kaivataan. Sinkut takas!

En tiedä oletteko samaa mieltä, mutta omasta mielestäni Suomessa elektronisen musiikin tekijät ovat tehneet remixejä lähinnä konemusiikin omista biiseistä ja suomituottajat suomiräppibiiseistä. Kaipaisitteko suurempaa crossover-meininkiä ja konemuusikkojen tarttumista suomiräppiin?
Kolea: Genrerajoilla ei sinänsä ole meille mitään merkitystä. Muista alakulttuureista ja genreistä tulevat tuottajat raikastavat suomiräppimeininkiä ja päinvastoin. Me tahdotaan enemmän humppahoppia!

Antakaa hyvä esimerkki onnistuneesta remixistä. Miksi se on onnistunut?
Kolea: Public Enemyn Shut ’em Down Pete Rock Remix. Tulee kylmät väreet ja New-York-Soul-vibat. Ja Ice Cuben You Know How We Do It (Remix). Mä en ees muista millanen se alkuperänen biisi on eikä sillä oo paljon väliäkään. Myös Tapani Kansan Kesän lapsi Skillstersin Moog-O-Rama Remixinä. Saatanan hyvä versio!

Ministeri: Bon Jovi vs. M.I.A - M.I.A. is Wanted Dead or Alive (Dj Schmolli Mashup). Erittäin hauska.

EDESSÄ LOISTAVA TULEVAISUUS?

”Luu5” on saanut aika hyvää vastakaikua käyttäjien ja arvovaltaisen suomalaisen rap-median edustajien keskuudessa. Mihin olette pyrkimässä tästä? Oletteko esimerkiksi tarjoamassa itseänne mahdollisesti tuottajiksi räppi-levyille?
Ministeri: Muutamat suomiräppärit on jo ottanu yhteyttä meihin biittien toivossa ja niitähän tehdään.

Kolea: Mehän ei mitään tarjota, vaan meiltä kerjätään.

Loppuun sijoitetaan kysymys tulevaisuudesta: onko tulevaisuuden proggiksia jo tiedossa?
Ministeri: Jossain vaiheessa (mikäli tahtimme pysyy yhtä verkkaisena, niin levyn arvioitu ilmestymisvuosi on 2012) on tulossa levy, jossa on Koti6:n omia biisejä vierailevilla vokalisteilla ja instrumentalisteilla höystettynä. Tämä tulee olemaan hämympää, kokeellisempaa ja sielukkaampaa kamaa kuin ”Luu5”.

Kiitos haastattelusta!

LINKIT
Kuuntele: Nopsajalka - Mäsäks (Koti6 remix)
Kuuntele: Koti6 - At Magnificent Speed
Koti6 Myspacessa
“Luu5″ Monspin nettikaupassa sekä The Funkiestin vastaavassa
Keskustele julkaisusta foorumillamme

Teksti: Petri Rautiainen