Jos planeetta pyörii hyvin hitaasti, sen yöt ovat hyvin kylmiä ja päivät kuumia. Wikipediasta poimittu lainaus tuntuu natsaavan ainakin kuluneena viikonloppuna pidettyyn Pipefestiin, jota tänä vuonna koeteltiin arvaamattomilla säillä ja artistien viime hetkien peruutuksilla. Don’t get me wrong - keikat kyllä lämmitti, mutta kristus sentään niitä hetkiä, kun piti rymytä “jatkojen” jälkeen majapaikkaan lämpömittarin näyttäessä kolmea plusastetta. Hrrr. Vastaavasti kun kömpi extravaatetuksiensa kanssa aamusella päivänvaloon, porotti aurinko kirkkaalta taivaalta suorastaan kuumottavan hyvin.

No joo, säästä puhuminen kuuluu miesten välisiin kiusallisiin kahvipöytäkeskusteluihin, kun jutunaiheet Kimi Räikkösen ja Tero Pitkämäen uusimmista urotöistä loppuvat. Siirrytään siis suoraan asiaan. Erinäisten syiden takia taipaleemme kohti festivaalia kesti niin pitkään, että perjantaina allekirjoittaneelta jäi näkemättä beatbox-karsinnat, JMZ, Verbal Development, Kosola, Eetee, Freepoint Crew ja Stepa. Osasyynä tähän oli nälkä, osasyynä olematon viitoitus/opastus ensimmäistä kertaa festarilla olleelle janarille. Noh, ainakin alue tuli tutuksi kantapään kautta.

Esiintyjien osalta Pipefest käynnistyi mulla siis lappeenrantalaisten - Laineen Kasperin ja Aztran - yhteiskeikalla. Vaikka ennakkoon ajateltuna miesten lyriikat, flowt ja erityisesti taustat eivät ole niitä helpoimmin lähestyttäviä, oli jengi löytänyt lavan eteen suhteellisen kiitettävästi ja aurinkokin jaksoi paistaa vielä tässä vaiheessa iltaa. Molempien soololevyiltä tuli mukavasti materiaalia ja etenkin Aztran biisit toimi niin hyvin livenä, että teki mieli fiilistellä herran “Outoja päiviä” -debyyttiä välittömästi liven loputtua.

Tämän jälkeen Kylmä-kiertue saatiin virallisesti avattua, kun Pyhimys, Timo Pieni Huijaus, Heikki Kuula ja Juno esittelivät tuotantoaan vajaan tunnin verran. Matskua kuultiin kaikkien edellä mainittujen aiemmilta julkaisuilta sekä tietysti 13.8 ilmestyvän Pyhin & TPH:n “Arvoitus koko ihminen” -platan tiimoilta. Neljän eri räppärin yhteiskeikka on samalla mielenkiintoinen ja hyvä idea, josta voisi tässä jauhaa enemmänkin, mutta en viitsi venyttää merkintää raamatuksi. Biiseistä: en tiedä mistä johtuu, mutta esimerkiksi Kemikaalikyynel kuulosti livenä sekavalta puurolta eikä oikein kolahtanut meikäläiselle. Sen sijaan taas Pyhimyksen Herätä mut maanantaina, Timo Pieni Huijauksen vetämä Räkis ja Heikki Kuulan Pese selkää villitsivät yleisöä infernaalisiin olotiloihin - tai siltä se ainakin tuntui. Keikan mieluisin yllätys oli kuulla aivan loistava “Tulva” -pitkäsoiton träkki Jano, jonka aikana toimittajakin joutui hoppailemaan aika helvetin tuhdisti. Huh.

Tähän väliin pakko antaa isot propsit anniskelualueen erittäin joustaville ja hyväntuulisille myyjille, järkkäritkin (as in järjestysmiehet & -naiset) olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta leppoisaa porukkaa! Viikonlopun aikana en nähnyt kuin yhden pienen tönimisepisodin CY:n keikalla, joten itse festivaalialueella kaikki oli ainakin enemmän kuin hyvin hallinnassa. Festarialueeseen kun päästään, niin pakko mainita, että vähän hiljaiseksi veti ne kojut. Turnin’ Pointin, SP:n, Monspin ja Kool Katin kojuille peukkua, mutta mihin ihmeeseen kaikki safkakojut olivat hävinneet? Keskellä aluetta nökötti yksi aivan överihinnoiteltu koju, josta taisi saada jopa kolmea erilaista vaihtoehtoa. Testasin vielä läpällä kyseisen paikan SEITSEMÄN EURON hintaisen kebab-”herkkulautasen”, jossa yli puolet lautasesta täytti vihannekset. Ei maistunut.

Takaisin keikkoihin: beatbox battle oli ihan viihdyttävää seurattavaa ja voitto meni jälleen kerran täysin oikeaan osoitteeseen. Viimeisen rundin aikana ei ollut mitään epäselvyyttä siitä, etteikö oikea äijä olisi voittanut. Beatboxin jälkeen käytiin vielä aivan mahtava 2 vs 2 -battle, jossa Kajo ja “joku” heitti läppää Kosolaa ja Junoa vastaan. Kosola oli kyseisestä nelikosta aivan omalla tasollaan: jatkuvasti pudottavia läppiä, jotka oikeasti piristi tunnelmaa. Erityisesti Turku-”vitseistä” iso kiitos. Hyvä Kosola! Ei muutkaan huonoja olleet missään nimessä, mutta muut äijät tuntuivat jäätyvän heti kovan läpän jälkeen. Erityisesti Kajolla on vähän sitä vikaa, että äijä on todella hyvä battleissa, mutta useasti äijä tuntuu hämmentyvän itsekin joistain parhaista laineistaan ja sen jälkeen käy vähän hitaalla.

Conscious Youthsin keikka päätti illan keikkojen osalta, sillä en jaksanut enää Asaa seurata kuin muutaman biisin kaljateltasta. Livebändi toimi kyllä hyvin, CapeNapella on aikamoisen ainutlaatuinen ääni ja Redrama & Paleface ovat edelleen Suomen parhaimmistoa englanniksi sylkevien saralla, mutta… Vähän tasapaksu fiilis jäi uusista kappaleista. Kokemus oli verrattavissa siihen, kun sä meet tsekkaan jonkun “aivot narikkaan” -pätkän ja lähdet teatterista hyvällä tuulella, vaikka elokuva ei oliskaan ollut sun makuun. Taustamusaa. Senpä takia Redin Street Music ja Palen Colgate Soulmate oli illan ehdottomasti parasta antia. Jäi harmittamaan, että Ruotsin vahvistus ei saapunut paikalle edes yllärinä. CY:n jäbät on kuitenkin sen verran kokeneita ammattilaisia, että keikasta olis jääny hyvä fiilis pelkällä huudattamisella ja välispiikeillä. Ei siis negatiivista sanottavaa tästäkään vedosta.

Peruuttamisista: Jedi Mind Tricks oli mun henkilökohtasia suosikkeja kolme vuotta sitten, mutta nykyään sen kuuntelu on jäänyt totaalisesti. Ehkäpä siksi mua ei juurikaan harmittanut koko peruuntuminen, vaikka keikkaa kyllä jonkun verran odotinkin. Even hankintaa sen sijaan pidin alusta alkaen aika omituisena vetona eikä mua todellakaan jäänyt vituttamaan, että naikkonen diivaili ja perui puolestaan oman esiintymisensä viime tipassa. Paikkaajaksi hankittu Chamillionaire veti aiemmin tänä vuonna monien mielestä erittäin kovan keikan Nosturissa ja kaiken lisäksi jätkän biisit ovat ehkä enemmän sitä luokkaa, mitä mä haluan mennä kuuntelemaan FESTAREILLE.