Jes. Turhanpäiväinen levykauppa-jaaritteluni saa päätöksensä Joensuussa aka kauniissa yliopistokaupungissa, johon moni saa ensimmäisen kosketuksensa Ilosaarirock-festivaalin kautta. Kävin Joensuussa nyt kolmatta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa niin, että oli enemmän aikaa tutustua myös kaupungin keskustaan. Sunnuntaina näpytin viestiä entiselle joensuulaiselle, nyttemmin Tampereelle muuttaneelle supertuottaja Iivolle, joka neuvoi Joenzoon parhaan levykaupan sijainnin (kiitos siitä). Paikka ei kuitenkaan ollut sunnuntaisin auki ja kaiken lisäksi podin hirvittävää jysärioksennus-oloa, jonka seurauksena laatoitin rankkasateessa mm. kaupungin ihanaa puistoaluetta.

Keskiviikkona tein uuden hyökkäyksen Levy-Eskoille ja tällä kertaa ilman oksennustautia. Mahtava paikka, ei voi muuta sanoa! Levyt järjestelty genreittäin erittäin selkeästi, paikka on moniin Tampereellakin sijaitseviin liikkeisiin verrattuna erityisen siisti, valikoimaa on runsaasti, hinnoittelu on suhteellisen kohdillaan, myyjät vaikuttivat kunnon musadiggareilta kuten pitääkin ja kaiken lisäksi kassatiskillä oli piilovittuilua Royal Familylle. Ja myynnissä paljon käytettyjä levyjä! Voiko homma enää tästä parantua?

Selailtuani käytetyt levyt läpi ja puntaroituani aikani suomalaisten räppilevyjen osastolla, mukaan lähti kolme levyä. Vieläpä kolme hyvin erilaista plattaa. Ensimmäisenä Stepan Joku Roti Recordsin kautta ilmestynyt debyyttialbumi “MC”, jota en ollut vielä aiemmin ehtinyt hankkia. Hauskaa läppää omintakeisella laidback-asenteella, monipuolista soundia aina vinkunoista ysärikamaan ja ennen kaikkea rehellinen esittäjä. Sisäkansista löytyi kiitokset sp.comille, joten meikäläiseltä lähtee kiitokset takaisin Sodankylä-Tornio -akselilla miehekkäästä esikoisesta!

Rennomman lyriikan vastapainoksi otin mukaani vielä Laineen Kasperin toisen pitkäsoiton “Saatana saapuu Sörnäisiin”. En juurikaan perustanut Kasperista saati Kaucaksesta ennen viime vuotta, jolloin ostin lappeenrantalaisen debyyttisoolon “Seis”. Platta jäi jostain syystä pölyttymään hyllyyn, kunnes eräänä päivänä Pipefest-esittelyjä miettiessäni kaivoin sen uudestaan soittoon ja lähes rakastuin. Paljon todella osuvaa läppää, kunhan vaan erikoisen räppäystyylin kanssa pääsee sinuiksi. Bassoradion kautta kuulin uudempaakin matskua, jonka perusteella levy jäi odotuslistalle ja lopulta nyt myös ostoskoriin. Pakko kuitenkin sanoa, että Laineen Kasperin musiikkia on erittäin kiusallista kuunnella seurassa, mikä ei ole tutustunut miehen musiikkiin eikä välttämättä sitä haluakaan tehdä. Kappaleet jotka kotona luureista kuunneltuina aiheuttavat repeilyjä ja hyvää oloa, esimerkiksi Tahra, ovatkin tällaisessa seurassa kuumottavan outoa paskaa.

Kolmannella levyllä sanoituksilla ei olekaan merkitystä, sillä rennomman lyriikan ja yhteiskuntakriittisten sanoitusten oheen poistin instrumentaalimusiikkia Puisto-Osaston “Asfalttikin voi pettää” -levyn muodossa. Tästä levystä kiinnostuin Mestarisoundin Chyden innostamana ja kun kansitaidekin näytti hyvältä, niin oli pakko antautua. Diggasin instruilusta paljonkin ja kappaleiden nimet oli Puisto-osaston tyyliin hauskasti nimettyjä. Kyseiselle artistille on tullut joskus lauottua muuten infamous äm-irkin maailmassa jotain todella outoa läppää, mikä hävettää jälkikäteen. Syvimmät pahoittelut.

Levy-Eskot on kaikkien Itä-Suomessa liikkuvien place to be. Hankin itselleni kanta-asiakaskortin (tai vastaavan), mikä on näin ulkopaikkakuntalaisellekin helppo, kun sen umpeutumisella ei ole juuri mitään takarajaa. Samana keskiviikkona näin muuten elävän karhun luonnossa, kun mokoma kontio pomppasi autotielle kesken rattini kääntelyn. Kyseessä oli kuitenkin sympaattinen karhunpentu, joka jolkotteli tilannetajuisena takaisin metsään enkä saanut ikuistettua tapahtumaa kameralle.

Joka tapauksessa, Itä-Suomessa käymäni levykaupat rankkaisin seuraavaan järjestykseen:
#1 Levy-Eskot, Joensuu
#2 Levykauppa Äx, Kuopio
#3 Levymesta, Savonlinna

Tietääkö joku parempia levykauppoja idästä? Entä mitkä on omien paikkakuntienne parhaita paikkoja metsästellä kiekkoja?