Savonlinna. Oopperajuhlista sekä Olavinlinnasta tunnettu kaupunki, missä lätkäfaneille tuttu Jarmo Myllys (95 nevö föget) syntyi 43 vuotta sitten. Meikäläinen ei kuitenkaan yhdistä enää reissuni jälkeen kaupunkia edellämainittuihin nimiin vaan huonoihin autoilijoihin. Aivan käsittämättömän outoa meininkiä mitä lähemmäs S-linnan ydinkeskustaa pääset. Juuri kun luulit, ettei eteen satu enää väärään suuntaan kääntyviä juntteja tai puolen kilometrin välimatkaa edellä ajavaan pitäviä pakuja, löydät itsesi äkkijarrutuksia sadan metrin välein tekevän Toyotan takaa. Yritä siinä sitten tirkistellä maisemia.

Siksipä viisainta Savonlinnassa liikkuessaan onkin laittaa auto parkkitaloon sataman lähelle ja mennä tepastelemaan jalkaisin ympäri sympaattisen pientä kaupungin keskustaa. Kuten Tampereellakin, myös Savonlinnassa keskusta on jakautunut sillan vuoksi ikään kuin kahtia. Vanhukset lokkeilee torilla “Mummo on äijä!” -t-paitoja, nuoret paiskivat duunia tiskin toisella puolella myymässä ja jokunen pariskunta nuoria aikuisiakin näkyy horisontissa. Paljon vaatekauppoja sekä asunnondiilausta, mutta levykauppaa ei missään. What’s the situation here?

Sillan vasemmalta puolelta mäennyppylän päältä löytyy vihdoin kirppis. Olisiko tämä koko Savonlinnan reissun pelastus? Täältäkö löytyy ne raret omakustannelevyt, jotka joku hölmö on laittanut halvalla myyntiin tai ne Anttiloiden hittituotteet, joita ei kehtaa ostaa kuin kirpputoreilta? Ei. Savonlinnan kirpputori on kasa paskaa. CD-levyjä löytyi viisi: pari jotain lasten kokoelmaa, muutama tuntematon kasarilevy ja Will Smithin Miami -single. Huh. Ja pölysormille huomautettakoon, etten ainakaan huomannut yhtäkään vinyylikasaa koko paikassa.

Epätoivo kaihertaa, kun kaupungin keskustan toinenkin puoli alkaa olemaan päätöksessään ja kadun toisella puolella siintävä Sokoksen kyltti alkaa jo houkuttelemaan puoleensa. Jostain kumman syystä päätän kuitenkin tsekata jonkun kauppakeskuksen, jonne löysin joidenkin portaiden tms. alta. Ja wattafak, sisäänkäynnistä heti vasemmalla siintää LEVYMESTA. Can u dig it, suckaaaa!!! Levy-fuckin-mesta! Ja odotuksiin nähden vielä aika hillittömän iso sellainen.

Myyjä masentaa ostoaikeet heti kättelyssä: alelaareista ei kuulemma löydy juurikaan räppiä, eikä varsinkaan suomalaista sellaista. Fak. Tarkalla haravoimisella alelevyjen joukosta löytyykin lähinnä Pikku G:n “Räjähdysvaara XXL” ja hieman oudosti joku Ma$en levy, minkä nimeä en nyt tähän hätään muista. Ulkomaiselle räpille oli oma pieni osionsa, mutta kotimaisia alkoi löytymään vasta siirryttyäni - luonnollisesti - kotimaisten levyjen osastolle. Löytyi Asaa, Reino & The Rhinosia ja muuta vastaavaa kampetta. Hinnoittelu oli ehkä vähän överiksi vedettyä, tai sanotaanko sitä normaalia asiaan vihkiytymättömien tasoa. Pääasiallisesti platat olivat siis 18-22 euroa.

Ajattelin, että puolen tunnin levyjen pläräyksen jälkeen en lähde tyhjin käsin ja jatkoin Kuopiossa aloittamaani perinnettä: ostan jo hyvän aikaa ulkona olleen levyn, joka on kriitikoiden ylistämä sekä keikkunut vielä virallisen albumilistan sijoillakin. Tämä levy roikkui listalla tosin huomattavasti pidempään kuin Raappana, ostin nimittäin vihdoinkin Tuomon “My Thing” -albumin. Digipack-kansien sisältä löytyykin yllättäen vinyyli, kun artisti on halunnut muistuttaa cd-levyjen ostajaa siitä parhaasta formaatista tekemällä vinyyliä jäljittelevän printin plattaan. 15 euron hinnasta lähti vielä huikea euro pois, kun huomautin julkaisuajankohdan sekä hinnan suhteesta.

Tuomoa en ole ehtinyt vielä diggailla läpi, sillä “My Thing” ei varsinaisesti ole autoon sopivaa musaa. Päätin jättään kuuntelemisen kotioloihin tai vaihtoehtoisesti sydänsuruihin, sillä uskon levyn olevan parasta lääkettä kyseiseen ongelmaan. Uskon kuitenkin, että Raappanan levyn tavoin joudun olemaan kriitikoiden kanssa samaa mieltä myös Tuomosta ja ylistämään plattaa taivaisiin.

Yhteenveto Savonlinnasta: kaunis kaupunki kesällä (kuten kaikki Suomen kaupungit), Levymestan pyörittäjä hyvä tyyppi (mutta itse mesta jättää suomiräppidiggarin kylmäksi, vaikka muiden genrejen osalta valikoima suht hyvä) ja autoa ajavat vetävät fiilispohjalta auton ratissa. Ja ei, itsehän olen suorastaan loistava kuski…

Kolmannessa ja viimeisessä osassa hullun hyvä levykauppa.