3rd Rail Musicin kautta debyyttilevynsä “Täs o ollu kaikenlaista” kesäkuussa julkaissut Jonde on yksi tämän vuoden monista mielenkiintoisista tulokkaista, vaikka hänkin on tehnyt musiikkia jo kymmenisen vuotta. Jotkut ovat saattaneet törmätä miehen aiempaan, Alarik-nimellä julkaistuun materiaaliin vaikkapa Anttilan singlehyllyillä ja jotkut osaavat yhdistää Jonden eli Joonas Saartamon valkokankaalle, jossa miestä on nähty elokuvissa kuten Tyttö sinä olet tähti, Menolippu Mombasaan sekä Tali-Ihantala 1944. Olin antanut itseni ymmärtää, että miehen musiikki on pelkkää kliseistä sanahelinää, joten uuden albumin myötä oli hyvä aika ottaa levystä sekä artistin ajatusmaailmasta paremmin selvää. Tässä pala Jondea - haastattelun muodossa.

FACT FILE - JONDE:
- Oikea nimi Joonas Saartamo
- Syntynyt 6. toukokuuta 1980, Helsingissä
- Levyttää 3rd Rail Musicilla. Tunnettiin aiemmin nimellä Alarik, jolla hän vaikutti Runosielut-yhtyeessä.
- Näytellyt elokuvissa kuten Tali-Ihantala 1944, Onni von Sopanen, Tyttö sinä olet tähti, Game Over, Menolippu Mombasaan sekä Ken tulta pyytää
- Näytellyt televisiosarjoissa kuten Suojelijat, Veljet, Pelkovaara ja Tuliportaat
- Sisko Venla Saartamo on myös näyttelijä ja laulaa nimellä Vanda. Äiti Eija Ahvo, joka tunnetaan myös näyttelijänä sekä artistina.
- Julkaisut: “Täs o ollu kaikenlaista” (2008) ja “Päivä kerrallaan EP” (2006). Alarik-nimellä: “Hollit” -single (2006) ja “Mun Suomi” -single (2005).

Jätetään turha länkytys ja mennään suoraan asiaan. Kurkkasin Myspacesta, että sulla on paljon musiikillisia innoittajia niin rapin kuin vaikkapa punkin puolelta. 3rd Rail Musicin artistiesittelyssäsi kuitenkin mainitaan, että innostuit riimien rustailusta tosissaan juuri Snoop Doggin “Doggystylen” myötä. Mitä mieltä olet suurimman innoittajasi uudemmasta tuotannosta, kuten Sexual Eruption?
Hyvänkuuloista. En ollut kuunnellut sitä vielä, mutta nyt oli pakko diggailla se läpi. Snoopyhan sjungailee aika paljonkin siellä… Tai miten sen nyt ottaa - laulaa ja laulaa - mutta kuitenkin propsit siitä. Snoopyn flow on vaan niin smooth, että eihän siitä voi olla diggaamatta. Ja hyvänkuuloisia biittejäkin. Kaikki se soul-meno mitä sillä on, putoaa kyllä meitsille. Mutta suoraan sanottuna: ei ole hirveästi tullut kuunneltua Snoopya tässä viime aikoina, itse asiassa ylipäänsä räppiä kuunnellut kohtuullisen vähän.

Ensimmäisistä sanoituksista ensimmäisiin nauhoituksiin. Aloit purkittamaan materiaalia kasaan jo vuosien 1997-1998 vaihteessa, kun palasit Yhdysvalloissa vietetyn vaihtarivuoden jälkeen Suomeen. Olivatko kaikki biisit jo tuolloin suomenkielisiä?
Siinä alussa tuli skrivattua suomeksi ja enkuksi, varsinkin siellä Jenkeissä. Mutta ne nyt oli mitä oli, ekoja tyyppailuja. Kyllä me nauhoitettiin pari biisiä englanniksikin, mutta ei se sitten ollut kuitenkaan se juttu. Se liittyi myös siihen aikaan elämässä - nyt voisi kokeilla uudestaan.

Suahan voisi sitten sanoa jo jonkinmoiseksi suomalaisen rap-musiikin pioneeriksi, haha. Luulisi, että vaihtarivuodesta innostuneena riimit olisi kirjoitettu lontooksi. Miksi suomi?
Olisihan se aitoa, että kaikki snaijaisi mitä sä jauhat ja jos haluaisi tuonne kansainvälisille markkinoille tai että ymmärrys olisi maailmanlaajuista (mikä on ehdottoman kunnioitettavaa), niin silloin pitäisi sylkeä enkuksi. Mutta toisaalta nimenomaan se oman slangin/murteen kunnioittaminen on tärkeää. Ne slangit ja murteet ovat katoamassa pikku hiljaa täältä. Viimeisen parinsadan vuoden aikana täältä on hävinnyt levottomat määrät murteita taivaan tuuliin. Toivottavasti se ei mene siihen, että jengi jauhaa pelkkää enkkua, suomen kieli on hieno ja rikas kieli. Slangit ja murteet kunniaan!

Ensimmäiset träkkisi teit tosiaan Runosielut-nimisen kokoonpanon jäsenenä. Yhtyeeseen kuului erittäin mielenkiintoisia nimiä aina pikkusiskostasi Vandasta (Venla Saartamo) nyt jo edesmenneeseen Helsingin Sanomaan sekä Polarsouliin. Millä fiiliksillä muistelet ysärin lopun aikoja, kun levytitte porukalla ensimmäisiä biisejänne? Kuinka usein kokoonnuitte vetämään friistailia, jauhamaan paskaa ja tekemään matskua?
Ne ensimmäiset setit mitä nauhoiteltiin oli ihan kingejä. Diggailtiin vaan tuntitolkulla jotain instruja (Dj Hondaa, Wu-Tangia, Jerua…) ja sitten nauhoitettiin MD-mikillä niin, että biitti tuli skobeista ja siihen räpättiin vaan päälle… Niissä biiseissä oli tunnetta. Alkuun olin ihan vaan minä ja eräs Frank Able. Siitä Runosielut sai alkunsa. Sen jälkeen tuli systeri ja sitten muistaakseni ‘99, kun tutustuin Polleen, niin tyyppailtiin skrivata sen johonkin biitteihin ja hommahan toimi.

Myös Hesariin (Helsingin Sanoma R.I.P.) tutustuin sitten siinä, kun se oli pyörinyt systerin kanssa ja oltiin kummatkin about samanikäisiä - kummatkin skrivanneet jonkin verran. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen följyyn tuli Mr. Easy, Ville ja eri iltoina oli myös muuta porukkaa diggailemassa. Runosielut oli hyvin vaihteleva kokonaisuus, melkein joka keikalla oli eri kokoonpano. Mutta se oli juuri sen takia ihan mahtavaa. Lavalla oli parhaimmillaan skeba, basso, kannut, taustalaulut, tsembe, foni, kiipparit ja pari räpäyttäjää… Niin ja tietenkin dj. Me ei loppujen lopuksi laitettu paljoa matskua piuhalle, vaan tehtiin keikkoja ja fiilisteltiin.

Se oli aika sekavaa aikaa, mutta nythän niitä muistelee suurella lämmöllä. Sitä vaan fiilisteltiin illasta toiseen. Muistan, kun budjattiin Siilitiellä koko remmi - minä ja kuusi loksipäätä - saatiin omakotitalo halvalla neljäksi kuukaudeksi vuokralle. Vuokraisäntä ei tainnut ihan täysin hiffata kelle vuokrasi mökin, jengi yytsi naapurustossa todella pitkään aina kun ne ohitti meidän biksin. Me soitettiin soundia joka ilta siellä autotallissa ja siellä kämpässä oli joka ilta bileet. “Mässyi” tehtiin niin, että niistä riitti kolmellekymmenelle hengelle. Those were the days… Kippis ja kulaus niille ajoille.

Mahtavaa fiilistelyä, tosin en mäkään välttämättä haluaisi vuokraisännän saappaisiin tuossa tilanteessa. Loistavaa, jatketaan eteenpäin! Raitasi ovat pääosin silkkaa rehellistä kannanottoa, kun tutustuin materiaaliisi tarkemmin. Oletko ollut ihan alkuajoista asti kantaaottava ja ns. rehellinen artisti?
Kyllä. Vaikka sitä 14-kesäisenä saikin isoimmat kiksit Snoopyn “Doggystylestä” (femmat muuten Snoopylle yhdestä kaikkien aikojen tiukimmista ralleista), niin sitten kun tutustui Brand Nubian, KRS-One ja Jeru The Damaja -osastoon, niin sitten se kynä vasta alkoi viuhumaan. Mutta en mä halua myöskään kategorisoida itseäni pelkästään kantaaottavaksi räppäriksi. Soundin pitää olla monipuolista. Ja kantaaottavuus voidaan tuoda esille hyvin monin eri tavoin. Kukin taaplaa tyylillään.

Oikeastaan kaikki tuntevat sut ensisijaisesti näyttelijänä ja suurimmalle osalle kuuntelijoista on tietysti muodostunut ennakkoluulo siitä, millainen olet ja millaista musiikkisi voi olla. Joku voi jättää biisisi ennakkoluulojen takia kokonaan kuuntelematta, kun taas toisaalta musiikillasi on jo valmiiksi kasvot - toisin kuin muilla debyyttiään julkaisevilla artisteilla. Miten on, koetko ennakkoluulot enemmän etuna vai haittana?
Varmaan se on vähän kumpaakin. Ainahan se on probleema, jos haluat tehdä monen eri kentän juttuja (kenellä on ylipäänsä aikaa). Varsinkin jossain räpissä, kun siihen liittyy “himouskottavuusräppinörttishaissee”. Pääosin mä näen sen etuna, koska räppi on genrenä niin marginaalia, että kyllähän se jeesaa jos sut tiedetään aikaisemmin jostain muista produktioista. Ja vaikka posse ei diggaisi musta niiden roolien takia mitä olen duunannut, niin ehkä ne kuitenkin tsekkaa mun platan ja vetää sitten lopulliset johtopäätökset. Ja mä uskon, että kun ne on tehneet sen, niin ne kuulee että soundi on rehellistä.

Aivan, kunhan kynnys tarkastamiseen ei nouse liian suureksi. Mennään Alarik-nimellä julkaistuihin singleihisi, jotka putkahtivat ulos muutama vuosi sitten Edel Recordsilta. Millaiset fiilikset Edelistä jäi? Ja tätä taustaa vasten, millaista oli sen jälkeen puskea itse omakustanne-EP:tä kauppoihin?
Hyvin vaiheiset fiilikset. Tuntuu, että tänä päivänä noilla isoilla (lafkoilla) on se tilsu, että jos sinkku ei oikein soi radiossa tai jos artistilla ei ole omaa, jo valmiiksi muodostunutta fanikantaansa, niin ei ne jaksa lähteä taistelemaan sun puolesta eikä niiden tarvitsekaan. Monet niistä ovat täällä vain bisneksen takia, tehdäkseen massia. Ja mitä valmiimman tuotteen ne saavat käsiinsä, sitä helpompihan sitä on blisata.

Ja sit koko tuon rumban jälkeen, tulin siihen tulokseen, että parempi tehdä kaikki vaan itse. Pukkasin toiminimen pydeen, Reclusen (Recluse Recordings) jäbät väänsivät biitit ja frendi teki kannet. Tuli juuri sellainen EP kuin halusinkin ja on se vaan jotenkin vitun siistiä blisaa niitä itse. Enkä mä kovin montaa edes kauppoihin iskenyt, reppu lauloi.

Kuten ollaan tässä jo käyty läpi, niin olet vuosien aikana julkaissut materiaalia ainakin EP:n ja muutaman singlen verran. Kesäkuun alussa ilmestynyt “Täs o ollu kaikenlaista” -levy on kuitenkin vasta debyyttisi. Kuinka pitkä prosessi esikoisen takaa löytyy ja kuinka työlästä on ollut äänittää musiikkia kaikkien muiden projektiesi keskellä?
Loppujen lopuksi tämä on ollut sellainen kymmenen vuoden projekti. Kyllähän sen ensimmäisen pitkäsoiton piti tulla jo Karelia Recordsin kautta joskus vuonna 2001, mutta siinä oli jo silloin kaikenlaista, niin projekti sitten vähän pykähti. Mutta toisaalta: ei haittaa vaikka pykähti, koska EP:n ja tämän kokopitkän biisit ovat vasta ensimmäisiä sellaisia kappaleita, mitä halusinkin julkaista koko kansan kuultavaksi. Onhan näytteleminen ja skrivaaminen aina vähän syöneet toisiaan, ei sitä vaan jaksa aina tehdä kumpaakin. Näyttelemisellä olen elättänyt itseni, sen takia skrivaaminen ja julkaisut ovat vaan jääneet vähän jalkoihin. Pakko on priorisoida. “Bakettii on taottava”.

Syntyikö diili 3rd Rail Musicille nimenomaan EP:n kautta?
Joo, jäbät kuunteli EP:n läpi ja se oli siinä.

Kävikö missään vaiheessa mielessä, että olisit julkaissut esikoisesi esimerkiksi Kool Kat Recordsin tai Reclusen jätkien kautta?
Kyllähän mä jotain vaihtiksia kävin läpi, mutta kyllä toi kolmas raide oli selkein koko ajan. Jäbät osaa hoitaa hommansa. Sen takia ne onkin Suomen paras räppilabel.

JONDE FT. PUPPA J - KUMMITUSLAAKSO

Albumisi kansilehdykästä löytyy tylsien artistikuvien ja ylipitkien kiitoslistojen sijaan erittäin näyttävä kuvakollaasi, joka sai jo ennen levyn ilmestymistä paljon kiitoksia. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että esimerkiksi Kummituslaakso -biisi tulee heti mieleen kuvasta, jossa on hektistä pommitusta meneillään ja joku jäbä juoksemassa lasersäteiden tykityksen ohessa. Onko mielleyhtymät olleet alunperinkin kansien ideana? Entä muodostatko itse usein kuuntelemistasi biiseistä kuvitettuja keloja pääkopassa?
Aluksi oli tarkoitus käyttää jotain muita fotokollaaseja, mitä Frimantti oli tehnyt, mutta sitten kun lähetin sille noiden biisien lyriikoita, niin se sanoi heti että se haluaa tehdä uudet kannet niiden (lyriikoiden) perusteella. Sen jälkeen oli tarkoitus, että lyriikat tulee niiden kuvien päälle, mutta ne olisivat menneet niin tukkoon, että päädyttiin siihen tulokseen että ne kuvat itsessään riittävät paremmin kuin hyvin. Kansilehtistä voi seurata biisien ohessa ja löytää sieltä yhtymäkohtia biiseihin.

Musta se oli makea idis. Ja nimenomaan niiden vitun perinteisten räppiboustailu-kuvien sijaan halusin jotain muuta. Biisit luovat usein hyvin elokuvallisia kuvia mulle päähän, sen takia olisi siistiä tehdä enemmänkin biiseistä videoita, koska idiksiä riittäisi. Resurssit vaan eivät ihan.

Vaikka riimittelet uudella levylläsi aika raffeistakin aiheista, niin tuntuu siltä, että pyrit kuitenkin tuomaan aina kappaleissasi esille myös sen toisen puolen aiheesta. Jos tulee paskaa niskaan, niin täytyy silti ajatella se voitoksi ja kulkea pää pystyssä. Miten itse selviät vastoinkäymisistä ja stressistä? Mikä on lääkkeesi tilanteisiin, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle ja taakka harteilla muodostuu ihan vitun liian painavaksi?
Selviän lukemalla (Anthony) De Mellon “Havahtuminen” uudestaan ja uudestaan. Se on ihan loistava kirja. Suurin osa meistä on ikuisessa unessa… Vaikka olisi kuinka hektistä, niin eihän se ole kuin omasta päästämme kiinni, että milloin päästetään irti. Kyllähän sitä kesken kuvauspäivänkin voi panna luurit paussilla korville ja uppoutua Gondwanan rytmeihin ja päästä pitkälle täältä. Tai studiosessioissa pitää hetki taukoa ja jumittaa Marxin veljeksiä. Tai sitten ihan konkreettinen esimerkki on lähteä pois: joko landelle, missä on järvi, metsä sekä hiljaisuus eli kaikki mitä tarvitsee stressilepoon tai sitten ulkomaille, rinkka selkään ja rundaamaan. Määäädventuresstailiin! Siellä sitä on konkreettisimmillaan tavoittamattomissa.

Se oma taakka saa ihan uudet mittasuhteet, kun on vähän rundannut ja nähnyt missä olosuhteissa jengi budjaa maailmalla. Pitää luurin pois päältä, tutustuu paikalliseen jengiin, heittää niiden kanssa läpyskää, käy fisustamassa ja elää kaikkea ihan muuta kuin sitä omaa suomiarkeaan. Mä lupaan, että mieli voi paremmin. “Paan luurin pois päältä ja pääsen pois täältä, en haluu mitään kuulla en haluu mitään nähdä, löydän rauhan vain omasta päästä vaik välil siel onki todella hektistä.“

Sori, palaan rentouttavista lomakeloista takaisin musiikkiin ja Polarsouliin, jonka kanssa olet tosiaan tehnyt jo kymmenisen vuoden ajan yhteistyötä. Kuinka helppoa äijän kanssa on työskennellä ja mikä Pollen biiteissä iskee?
Pollen kanssa on läppä lentänyt. Aina. Siitä päivästä lähtien, kun tutustuttiin. Että ei ole ollut mitään asiaa, mistä olisi tullut liian pahaa biiffiä. Homma on edennyt. Hommat vaan toimii Pollen kanssa. Joskus ne snadisti pykii, mutta kyllä ne aina etenee, vaikka sitten lattari-aikataululla… Ja voin sanoa nyt streitisti, että oon aina tiennyt, että Pollesta tulee yksi tämän maan kingeimmistä deejiistä. Sen biitit ovat aina sävähdyttäneet. Ne ovat niin monipuolisia ja vaikutteita on joka puolelta, erilaisista musiikkityyleistä. Sillä on pokkaa kokeilla kaikkea todella hämyä. Se on oikein - Polle on kingi.

Joo, levyllä tuntuu olevan yllättävän monipuolista soundia. Löytyy funk-osastoa, raakaa bängeriä (Herätyskellot soimaan), on ysärivaikutteista kamaa ja niin edelleen. Millä perusteella valitsit biittejä levylle?
Musta oli tärkeää, että levy on instrusoundeiltaan mahdollisimman monipuolinen. Että siellä on jokaiselle jotain. Sekoittaa sitä perus räppipakkaa. Itse ainakin olen diggaillut, kun jengi kokeilee rohkeasti uudenlaisia yhdistelmiä. Hyvänä esimerkkinä Outkastin viimeiset julkaisut ja sitten esimerkiksi Snoopyn uusin levy. Ja sitten se riippuu päivästä - joskus haluaisi kuunnella streittiä blastausta kuten Jedi Mind Tricksiä, mutta joinain päivinä olisi kiva kuunnella chillimpää soundia kuten vaikka Deviniä (Devin The Dude). Sen takia halusin levylle eri tilanteita/päiviä varten sopivia soundimaailmoja. Biittien tekijöitä on myös aika kirjava joukko. Polarsoul, R2, Jake Da Break, Flam ja Phat-a-Phat… Kaikilla on hyvin omaperäinen tyyli vääntää biittejä. Propsit remmille.

Entä levyn vierailijat, kerro lyhyesti miten tutustuit Jonttiin, Superjanneen sekä Puppa J:hin?
Superjanneen tutustuin joitain vuosia sitten ja siinä oli vähän sama juttu kuin Pollen kanssa eli ammutaan samaa läppää. Ja tuohon kyseiseen levybiisiin ei vaan olisi voinut ottaa ketään muuta. Ja kyseisenä iltana, kun tutustuttiin, niin taidettiin lähteä liikenteeseen… Jos oikein muistan… Puppaan törmäsin Polaruksella: huippu jäbä, kingi laulaja/räppäri, überlahjakas muusikko, katushamaani… Pupasta on moneksi. Big respect. Jontin olen tuntenut iät ja ajat, ollaan häröilty paljon yhdessä. Ollut keikkoja, dokkareita, lyhäreitä, pitkiä iltoja… Kesti ikuisuus, että saatiin yhteinen kipale purkkiin, kippis sille! Ja kippis kaikille feateille levyllä! JA systerille myös!

Odotin, että levyltä olisi löytynyt vierailu myös Malla Malmivaaralta.
Mallalta? Miksi?

Käsitin, että Malla on sun tuttu ja kävihän nainen lauleskelemassa Joniveljen uudella levylläkin.
Vaikka se onkin hyvä frendi, niin ei me kyllä vielä (ainakaan muistaakseni) olla sumplittu mitään yhteisbiisiä.

Jes, homma selvä. “Täs o ollu kaikenlaista” oli muuten Myspacessa kuunneltavissa viikon verran. Mitä mieltä olit tällaisesta nykyajan promoamisesta, jäikö hyvät fiilikset?
Se on hyvä. Tämä nettisukupolvi on niin nettipäissään, että nehän hengaa puolet päivästä Myspacessa, Youtubessa ja ties missä gallerioissaan. Itsekin olen ihan flipeissä. Mutta se on myös nopeinta ja suorinta promoa: panet boardeille infoa, että platta on tulossa, niin sen tietää samana iltana koko Suomen nuoriso. Mun sivuilla oli viisikymmentä klikkiä päivässä, mutta kun levy tuli sinne esikuunteluun, niin määrät nousivat tuhanteen päivässä. Ja se on myös aika rehtiä kuuntelijaa kohtaan.

Kuinka usein sitä on tullut poistettua joku levy sen takia, että on digannut jostain yhdestä biisistä minkä on siltä levyltä kuullut ja sitten kun sä ostat sen, paljastuu, että muuten levy on ihan paska. Nyt sä pystyit diggailemaan kokonaisuuden läpi ja saada jonkinnäköisen kokonaiskuvan kyseisen artistin tuotannosta.

Hei, haastis on jo venynyt aika pitkäksi, joten on aika kysyä missä jätkää pystyy näkemään levyn tiimoilta. Eli missä sua näkee seuraavaksi keikoilla ja valkokankaalla?
Valkokankaasta en tiedä vähään aikaan, mutta keikkoja yritetään säätää parhaillaan. Lähemmäs loppukesää ne menevät. Kannattaa tsekkailla vähän väliä mun Myspace-sivuja, niin sinne ne kyllä ilmestyvät aikanaan. ja sieltä löytyy muukin info.

myspace.com/jonde1
3rdrailmusic.fi

Jonden 3rd Rail Musicin kautta julkaistu debyyttilevy “Täs o ollu kaikenlaista” saatavilla kaupoista nyt.

Teksti: Mikko Määttänen, mikko (at) syvallapelissa.com