Asa. Näiden kirjaimien taakse kätkeytyy artisti, joka on vaikuttanut poikkeuksellisen voimakkaasti kuuntelijakuntaansa jo seitsemisen vuotta. Vuosien aikana Asa on muuttanut tyyliään, nimeään ja etenkin soundiaan sekä haastanut kuuntelijansa yhä poikkeuksellisemmille keloille sanoituksillaan. Samalla hän on kannustanut esimerkillään aloittelevia artisteja tekemään persoonallisempaa musiikkia, mikä monen nuoren kohdalla on tosin tarkoittanut suoraa Asan räppäystyylin kopioimista.

ASA - SANAT EI TEHNYT TÄTÄ LAULUA

Tästä huolimatta kuuntelijakunta on pysynyt järkähtämättä miehen takana, vaikka Avain -nimellä nauhoitetusta “Punainen tiili” -debyyttialbumista ollaan tultu yhä kauemmas perinteisestä räpistä. Yhä useampi pitääkin nyt Asaa jopa enemmänkin runoilijana kuin räppärinä. Voiko artistia vielä kutsua räppäriksi ilman, että saa paheksuvia katseita osakseen?

- Oon ihan sujut räppäri -sanan kanssa, Asa vastaa.

- Enkä edes osaa vielä runoja rustata. Mutta kehitys pulppuaa epäonnistumisista… Ja on tässä Avain-ajoista ehditty jo kasvaa aika lailla.

Oli kyse sitten debyyttilevystä, vuonna 2005 kohahduttaneesta paluualbumista “Leijonaa metsästän”, seuraavana vuonna ilmestyneestä “Terveisiä kaaoksesta” -teoksesta tai legendaarisesti jopa Suomen virallisen albumilistan kärkisijoilla käväisseestä “Foetida-Pro Promo” -omakustanteesta, jokaista Asan julkaisua on ennemmin tai myöhemmin nimitetty yleisesti suomirap-klassikoksi. Mies itse ei kuitenkaan koe julkaisseensa täydellisiä levyjä.

- Pistää ryömäläisen punaiseksi tuollaiset kommentit! Täytyy pitää huoli, että tietää mitä kirjoittaa. Näen levyissäni myös paljon naiiveja virheitä ja korneja kömmähdyksiä, jotka saattavat tehdä niistä todellisemman kuuntelukokemuksen. Musiikin ylituottaminen ja liikavaatettaminen on vaarallista. Pitäisi kirjoittaa sellaisia biisejä, jotka pystyy räpättämään vaikka munasillaan. Sitten niitä klassikoita alkaa vasta syntymään!

Asa piti esikoisensa jälkeen neljän vuoden hiljaiseloa julkaisurintamalla, mutta palattuaan uudella artistinimellään häneltä on ilmestynyt julkaisuja yllättäen vuosittaisella tahdilla. Kun “Loppuasukas” ilmestyy, osa kuuntelijoista availee vielä kolmen vuoden takaisen “Leijonaa metsästän” -levyn läppiä suurennuslasin kanssa.

- En ole mielestäni ollut liian aktiivinen. Kehittyminen inspiroi tekemään lisää. Jos “Leijonasta” ei kaikki läpät aukea yliopistoprofessuureille, niin ei sitä kannata meidän nuorten ihmetellä. Mitä luultavammin ne kysymysmerkit on jotain väsäysläppii…

Luonnosta ja muuttamisesta

Uudella “Loppuasukas”-levyllä käsitellään luontoa, hyvinvointia ja tietysti myös uhkaavasti lähestyviä tulevien vuosien ongelmia, jotka me maan asukit olemme toiminnallamme aiheuttaneet.

- Haikailu on turhaa. Kirjoitan siitä, mitä näen ja tunnen täällä tänään. Mutta ei minulla mitään suurta lasipalloa ole, josta olisin saanut globaalien visionäärien kykyjä. Kai minulla on vain lapsellinen tahto sukeltaa ongelmiin. Ja tällä kertaa tahdoin keskittyä miettimään aikamme ihmisen kuvaa ja lajimme kehitystä. Seuraava tekele tulee olemaan taas jotain muuta… toivottavasti.

Vuosia sitten Asa poseerasi Posse-lehden (nyk. Basso) haastattelussa istumalla ulkosaunassa maaseudulla. Luonnon yleisen käsittelyn lisäksi “Loppuasukkaalla” on kuultavissa joitakin viittauksia muuttamisesta maalle, pois kaupungin hälystä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pääkaupunkiseudulta lähteminen jää ainakin lähivuosina Asalle vain unelmien tasolle.

- Luonto on puhtain kuvailemisen aihe. Maisemamaalaukset tai runot kasveista ovat kaikille koettavissa. Olen onnettomuudekseni sotkenut ihmisen stygeihini. Heti, kun ihminen astuu kuvaan, käy kaikki monimutkaiseksi. Oman mieleni rauhaksi unelmoin kehäkolmosen ulkopuolella asumisesta, mutta ympäristöystävällisesti eläminen maaseudulla ei ole yhtään niin helppoa kuin voisi kuvitella. Se on kokopäivätyötä metskata roskapuuta, jolla lämmittää taloa talvella!

Vuosien saatossa Asa on julkaissut musiikkiaan niin Warnerin, Fried Recordsin kuin Numbers Entertainmentinkin kautta. Neljännen pitkäsoittonsa hän halusi kuitenkin puskea ulos omakustanteena oman Roihis Musika -lafkansa kautta. Ja vaikka Roihiksesta ei olla kasvattamassa kaikkein aktiivisinta yhtiötä, lisää on tulossa “Loppuasukkaan” jälkeenkin.

- Omakustanne on luonnollisin vaihtoehto tällä hetkellä. Tällaista folkräpätystä saa paremmin esille internetin välityksellä kuin soittolistaradioihin demoja lähettämällä. Mutta en ole suunnitellut hankkivani aktiivista julkaisijan pestiä. Muutama pläjäys on kyllä tulossa… ainakin Puppa J:ltä. Ja kaiken näköisiä kokeellisia “kansanmusika-demoja” saa kyllä lähetellä tulemaan!

Tuottajaruletti Suomen partaalta

Jos on levy-yhtiöt vaihtuneet tiuhaan, niin samaa voi sanoa myös Asan albumeiden tuottajista. Miehen levyille tuotantotyötä on ollut väsäämässä muun muassa Jukka Immonen, Joniveli, Kaliyuga Pro, Uusi Fantasia, DJPP, Vilunki 3000, Davo, Wretch, Elastinen, Iso H yms. Uusimmalle julkaisulle mustalaispoljentoa on työstänyt Giant Robotin Kim Rantala.

- Kasio Rantalan tapasin, kun kasattiin JätkäJätkät -pumppu. Meikämannella on ollut kauan fetissi mustalaismusiikkiin, johon on syypäänä elokuvaohjaaja (Emir) Kusturica.

Artistin keikkakokoonpano JätkäJätkistä puheen ollen, joukkiolla ei jää juurikaan tyhjiä ruutuja keikkakalenteriin vuoden aikana. Mukana on mielenkiintoinen joukko eri yhteyksistä tunnettuja ammattilaisia.

- Meidän pumppu toivottavasti elää ja kasvaa pitkään. Tällä hetkellä Rantala (koskettimet), Puppa, Josafatti (laulaja Joska Josafat), Bobby Warmo, Grandi Hulkkonen (basisti Kari Hulkkonen), Jocke Bachman (rummut), Kalevi Louhivuori (trumpetti) ja Rasmoose (perkussionisti Rasmus Pailos) on usein myös messissä.

Koko konkkaronkka esiintyy erittäin mielenkiintoisella keikalla 31.5 Tampereella, kun Asa ja JätkäJätkät valtaavat Väinö Linnan aukion, jossa ei olla vuosien saatossa juuri keikkoja nähty. Kaikesta huolimatta Factory 420 Open Air Festivalin vetoa ei nähdä akustisena.

- Ei ole akustinen show. JätkäJätkät presenterar with electricity. Ja hieno paikka on festeille. Minulla ei ole asiantuntemusta Väinö Linnasta puhumiseen. Bless Väinö!

Asan musiikki saa aikaan paljon keskustelua, mutta siitä, mitä herra itse kuuntelee, ei juuri puhuta. Kuunteleeko Asa ylipäätään musiikkia?

- Kuuntelen paljon. Pidämme Hösmanin kanssa Hössensplöffen ohjelmaa Bassoradiolla joka toinen sunnuntai. Koitan päivittää tuntemustani päivittäin. Käyn kirjastossa hamstraamassa, kirppareilla metsästämässä ja kuuntelen radiota. Eniten on tullut kaivettua 60-luvun lopun ja 70-luvun alun psykefolkrockia. Yksi uusi hyvä pumppu, mitä ollaan ohjelmassa soitettu, on Poutatorvi. Lempiartisteja ovat tällä hetkellä Laineen Kasperi ja Julma-Henri.

Entä miten on Davon ja Asan yhteisen ikuisuusprojektin laita ja onko Tummapaahdolta tulossa enää mitään?

- “Suomen partaalla” tulee kyllä. En uskalla sanoa minä syksynä… Ja se on ihan hyvä levy. Tummapaahto sen sijaan meditoi syvällä pelissä, eikä mitään
kaupallisia julkaisuja ole tulossa.

Asan kuusi viikkoa albumilistalla pyörinyt “Loppuasukas” nyt kaupoissa. Asa ja JätkäJätkät Tampereen Factory Open Air Festivalilla 31.5, Väinö Linnan aukiolla.

Teksti: Mikko Määttänen, mikko(at)syvallapelissa.com