Haamu teki tuttavuutta suuremman yleisön kanssa viime vuoden ”Mestarisoundi - Soundcheck 2007” -kokoelmalla. Ahneus-biisillä Joensuuta edustanut mc kiinnitti huomion Stepan ohella levyn toisena nuorena poimintana suomirapin kentältä. Haamun pian ilmestyvä neljäs levy antaa hyvän tekosyyn haastatella miestä sekä musiikistaan että kahden kaupungin räppikulttuurien eroista.

Aloitetaan perusasioista. Haamusta ei ole paljoa kuulunut ”Mestarisoundi”-kokoelman jälkeen. Mitä kuuluu nuorelle Joensuu-mc:lle?
Haamu: Muutin tosiaan Turkuun tuossa elokuun alkupuolella vuotta 2007. Pakko mainita, että olen kotiutunut Turkuun tosi hyvin – se on sopivan kokoinen kaupunki, tarpeeksi tarjontaa ja hyvää porukkaa! Itselle 20 tulee täyteen elokuun viimeinen päivä, eli pianhan sitä ollaan ihan miehen iässä.

Viime levylläsihän (”Joensuu-mc”) kotiseutu oli kunnon räppihengessä edustettuna nimeä myöten. Millainen fiilis uudesta kotikaupungista on vähän yli puolen vuoden kokemuksella tullut? Turkuhan on ainakin valtakunnallisesti katsoen pitänyt aika vähän meteliä räpin saralla viime vuodet, vaikka tekijöitä ja klubeja onkin muutamia.
Mitä nyt olen kerennyt tutustua turkulaisiin tekijöihin ja kuuntelijakuntaan, niin aika ug-linjalla mennään. En voi sanoa, että piirit olisivat pienet, koska itsellä on tapana pyöriä aina samoissa kantapaikoissa iltaisin. Mukavaa sakkia kuitenkin kerta kaikkiaan. Joensuussa ajauduin jotenkin tekemään tätä hommaa lähes yksin – kaikilla oli omat porukat ja ympyrät. Täällä mut on otettu hyvin vastaan ja yhteistyöprojekteja on työn alla jo muutamia.

Itse asiassa hyvä vastaanotto ei ollut varmaan mitenkään erityisen yllättävää. Chyde – eli toinen mies “Soundcheck 2007″-kokoelman takaa – vaikuttaa ja organisoi suuressa osassa Turun puhelaulu-tarjontaa. Miten tämä yhteistyö lähti alkuunsa?
Lähetin joskus Chydelle yhden biisin sillä mielellä, että jos se olisi halunnut soittaa sitä Mestarisoundissa. Chyde soittikin sitä sitten pari kertaa ja kysyi vähän myöhemmin, olisiko mulla ollut kiinnostusta osallistua tuohon kokoelmalevyyn. Totta kai olin ihan fiiliksissä siitä ja lähdin pidemmittä puheitta mukaan.

Huomasin muuten, että olit joskus myymässä juuri kyseistä levyä yhdellä foorumilla…
Hahha, akuutti rahapula pakotti siihen, ja sain sen kyllä lopulta yhdelle frendille myytyä. Sain katsos kaksi kappaletta sitä levyä kaupan päälle ilmaiseksi.

MIKSERIARTISTISTA YLÖS- JA ETEENPÄIN

Nyt kun musiikin ulkopuoliset asiat saatiin ajan tasalle, keskustellaan vihdoinkin räpistä. Miten ajauduit musiikkityylin pariin?
Nyt saa kelata kyllä jokusen vuoden taaksepäin… Eka kosketus räppiin taisi olla joskus milleniumin tienoilla. Meillä oli kavereiden kanssa pystyssä joku hevibändi tai joku sen tapainen, mitä sian rääkkäystä lie soitettiinkin… Joka tapauksessa, yksi kaveri lähti vetämään bändistä yksi päivä ja sanoi: “tällaista paskaa en soita enkä kuuntele enää päivääkään”. Sama kaveri soitti mulle sen luona myöhemmin jotain westcoast-räppiä. Se kolahti saman tien. Piti tietty itsekin kokeilla melkein samantien miten se räppääminen luonnistuisi. Muistan kanssa miten ala-asteen musiikkiluokka oli kovassa käytössä välitunneilla ja jos oltaisi saatu olla siellä pitempään, koko paikka olisi varmaan täyttynyt syljestä. Shit was wild!

Varmaan jokaiselle sun tyyliäsi kuunnelleelle tulee mieleen ysärin kultaiset east coast -artistit. Tunnustatko ottaneesi vaikutteita Queensbridgen suunnalta?
Kyllähän sitä ihan ensimmäiseksi täytyy mainita “The king of Queensbridge” eli Nasse-setä (Nas). Monen monta vuotta on tullut fiilisteltyä herran tuotantoa, joskin nyt alkaa biisit olla vähän läpikulutettuja. Hiphopin puolelta nimiä on paljon, joista tässä muutamia: Pete Rock, CL Smooth, AZ, Saigon, Talib Kweli, Sage Francis, Gravediggaz, Black Moon, Mike Skinner jne. Ug-hoppiakin on tullut kulutettua kiitettävästi. Ammennan kyllä paljon muistakin musiikkityyleistä. Hiphop ja reggae eivät ole kovin kaukana toisistaan, joten siirtyminen reggaehen on helppoa. Sieltä puolelta tulee fiilisteltyä monia soundsystemejä. Erityisesti tykkään turkulaisten selectorien soittolistojen antimista… Meikäläiseen uppoaa kyllä melkein kaikenlainen indiemusa. Funkki luonnollisesti päräyttää ja Dj Felixin soulit on parhautta Turussa.

Aloitit omat tekemiset lukuisten muiden nuorten mc:iden tapaan postailemalla biisejä muiden kuultavaksi foorumeille ja kommentoimalla muita aloittelijoita. Huomasin että olit muutamaan otteeseen painottanut harjoittelun tärkeyttä. Miten olet itse kehittänyt ilmaisuasi?
Ihan vaan lisää tekemällähän sitä kehittyy. Tekee, tekee ja tekee vaan uutta. Tietysti suosittelen kokeilemaan uusia tyylejä: kirjoittelee hitaisiin ja nopeisiin taustoihin ja kokeilee laulaa, ellei sävelkorva ole ihan hukassa.

Itse asiassa tulossa oleva levy on jo neljäs pitkäsoitto sinulta. Pystytkö itse kuvailemaan oman tyylisi kasvua tai muutosta?
Tyyli on muuttunut useaan otteeseen. Itse asiassa mulla ei ole mitään yhtä ja ainoaa tyyliä: aina tulee kokeiltua jotain uutta. Suurin askel kehityksessä tapahtui pari-kolme vuotta sitten, kun siirryin englannista suomen kieleen. Se oli fiksuin ratkaisu, mitä olen tehnyt “urallani”. Kiitos kaikista ankarista disautuksista, joita sain Basso-foorumilla – erityisesti Armo Murhan kommenteista! Onhan se kuitenkin luonnollisinta kotikielellään räpäyttää. Tai no, pakko kertoa tähän väliin, että joitain puutteita varmaan löytyy meikäläisen suomenkielenkin taidoista, vaikka se nyt kotikieleni on. Mutsi on nimittäin ukrainalainen ja itse olen syntynyt Moskovassa, josta muutettiin Joenzoohon mun ollessa reilut kolme vuotta. Vaikka kukaan ei ole varmaan huomannut mitään vikaa mun suomen kielessä, niin huomaan itse kyllä välillä, että tulee outoja “blackoutteja” tai että alkaa sössöttää jotain kummaa.

RAITISTA ILMAA TIEDOSSA

Viimeisestä levystä, ”Joensuu-mc:stä”, en löytänyt yhtäkään ”virallista” arviota. Miten se otettiin vastaan ja millä mielin kuuntelet sitä nykyään?
Kyllä kaikki, jotka sitä vaivautui kommentoimaan olivat tyytyväisiä ostokseensa. Omasta mielestäni kuitenkin edellinen levy on hieman heikko. Nyt kun kuuntelen, niin olen tyytyväinen vain pariin biisiin… Typerää saarnausta yhdellä raidalla, joka vähän nolottaa nyt. Sanotaan, että ihan kohtuullinen levy, mutta parempaan todellakin pystyn.

Nykykunnon pääsee tarkastamaan uudelta levyltä, joka tulee edeltävien tapaan omakustanteena. Aikataulu on ilmeisesti suomalaiselle räppijulkaisulle totuttuun tapaan hyvin liukuva?
Tarkkaa päivämäärää en tosiaan osaa sanoa, mutta yritän saada levyn painoon parin viikon sisällä. Voi olla, että se vielä siitäkin myöhästyy, kun ollut hieman rahoitusongelmia… Levyn nimi tulee kuitenkin olemaan “Raitista ilmaa” – se viittaa siihen, miten asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan viime aikoina ja miten muutto paikkakunnalta toiselle on ollut avuksi. En ole ihan varma vielä biisimäärästä, mutta 15-17 on todennäköinen haarukka.

Mennäänkö taustojen puolella vielä sämpleillä? Periaatteessahan tuohon rentoon flow’hun voisi ajatella jazzahtavan taustabändinkin…
“Raitista ilmaa” levy menee vielä reippaasti samplepohjasilla taustoilla. Jotain pientä livebändi-säätöä on ollut meneillään, mutta mitään ei olla vielä kokeiltu. Lunkeja taustoja ovat pääosin, ei mitään hätäilyä. Itse nimeäisin musiikkini “kahvilaräpiks” – se on sellaista, mitä voi kuunnella darra-aamuna samalla, kun ryystää kahvia ja imuttaa päivän ekat sauhut, jos sattuu polttamaan.

Ainakaan kuulemieni Haamu-biisien lyyrinen anti ei ole särähtänyt korvaan negatiivisesti. Aika lailla arkiset lainit ovat sopineet hyvin soljuvaan flow’hun ja pehmeisiin taustoihin. Miten uuden levyn lyyrinen sisältö?
Rehellisellä tilityslinjalla mennään edelleen – puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Suurin osa biiseistä on hyvin henkilökohtaisia, mutta se on vaan tapa saada kiviä sydämeltä. Tällä levyllä tulee olemaan kuitenkin enemmän positiivista energiaa verrattuna aiempaan. Pari party-raitaakin löytyy.

Kuten sanoit, uuden kotikaupungin myötä myös yhteistyökumppanien määrä on kasvanut. Keitä on saatu projektiin mukaan? Pystytkö samalla esittelemään heidät syvallapelissa.comin lukijakunnalle.
Vierailijoina ovat Iivo, Isopää ja Sofia Thurén. Iivo varmaan tunnetaan parhaiten biittinikkarina. Hän onkin tuottanut suuren osan tulevan levyn biiseistä, samoin edellisen. Parissa biisissäkin on mukana räpäyttämässäkin. Harmi, etten tiedä nyt paikkaa, missä voisi kuulla hänen biittejään, mutta nimi kannattaa pitää mielessä. Isopää on myös Joenzoon poikia. Lunki mies ja sitä lunkimpi tyyli! Kannattaa tsekata kaverin materiaalia, itse tykkäilen paljon. Viimeinen vierailija Sofia Thurén on turkulaisia. Mukava mimmi ja nätti ääni. Hän laulaa mm. Notsograndfunkjambandissä. Sofia vierailee peräti 4-5 biisissä.

Omakustanteita puskevat artistit joutuvat pakostakin joihinkin välimatkan ratkaisuihin. Viimeistään levityksessä, mediapaistattelussa ja jakelussa ero isompiin artisteihin näkyy. Oletko kuitenkin tyytyväinen kohta tippuvaan levyyn?
Tähän tulevaan julkaisuun olen kyllä suhteellisen tyytyväinen. Luulen, että tätä menee paremmin myyntiin kun edellisiä – täytyy vaan promota tarpeeksi ympäri Suomea. Levyä tulee myyntiin ainakin Funkiestiin, Joensuun Levy-Eskoihin ja Turun kaikkiin levykauppoihin, jotka nyt ottaa vastaan. Pitää kysellä muualtakin päin Suomea mestoja, jotka voisivat ottaa myyntiin. Tietty mulla on takana super streetteam, joka varmaan myy suurimman osan levyistä. Saa nähdä, toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Kiitos haastattelusta!

Haamu Myspacessa
Kuuntele: Haamu - Teknologian hurmaa (mp3)
Haamu - Rantakylän Babylon (mp3)
Haamu & Reke - Lennän pois (mp3)

Teksti: Petri Rautiainen