Väliprojekti. Tekotaiteellista paskaa kappaleiden nimistä lähtien. Väkisin väännettyä matskua ihan vaan sen takia, että tehdään välillä jotain erilaista kaavoihin kangistumatta. Tällaisia ennakko-odotuksia herätti Pyhimyksen toinen Monsp Recordsin kautta julkaistu pitkäsoitto “Tulva”, joka ilmestyi vain puolisen vuotta levylafka-debyytti “Salaisen maailman” jälkeen. Olisinpa vaan tiennyt, millainen tästä pikkusiskosta lopulta oikein kasvoi.

Pyhimys - Tulva
Monsp Records, 2008

Biisilista:
01. Tulva
02. Ohi
03. Uupuu
04. Eio
05. Jano
06. Lume
07. Juoru
08. Pulkasta
09. Potku
10. Klosetti
11. Taigaa
12. Vimma
13. Jäin
14. Nöfnöf
15. Kuolio
16. Tora
17. Uuras
18. Eikä
19. -

Suomalaisen räpin parista löytyy vain muutamia pitkäsoittoja, joita voi sanoa hienoiksi kokonaisuuksiksi. Liian paljon julkaistaan levyjä, jonne heitetään biisejä, jotka nyt sen kummempaa punaisempaa lankaa sattuvat vaan kaiken tehdyn materiaalin joukosta kuulostamaan tarpeeksi ok:lta. Pari biisiä ihmissuhteista tuonne, ehkä yksi yhteiskuntakriittinen raita muodon vuoksi levyn keskelle, esittelyraitoja, pari iskulinja-träkkiä. Monipuolinen kokonaisuus!

Mutta rakkaat artistit, ei se toimi niin. Se, että levyllä räpätään rimaa hipoen useammasta aiheesta, ei tee levystä hyvää kokonaisuutta. Hyvässä kokonaisuudessa ei löydy skipattavia biisejä, tuotanto on jollain tapaa yhtenäistä, sanoitukset hyvin ja mielellään omaperäisesti kirjoitettuja sekä biisien järjestys miksauksien kera on mietitty tarkkaan. Jos biiseistä saa kaiken irti vain kuuntelemalla koko levyn putkeen eikä toistamalla vain biisejä sieltä täältä yksittäisinä kappaleina, levyä voi kutsua hyväksi kokonaisuudeksi.

“Tulva” - toisin kuin “Salainen maailma” - on kaikkea tätä, täydellinen kokonaisuus. Pyhimyksen esikoinenkin toimi kokonaisuutena, mutta sitä pystyy huomattavasti helpommin kuuntelemaan vain sieltä täältä, toisin kuin tätä uudempaa. Kaiken edellä mainitun lisäksi “Tulva” kuulostaa (kliseisesti sanottuna) tuoreelta ja kappaleilla on paljon erilaisia osia kertosäkeidenkin lisäksi, lyhyistä pituuksista huolimatta. Ikään kuin kirsikkana kakun päällä Antti Heikkinen on vielä tehnyt julkaisulle erittäin näyttävät kannet.

“Salaista maailmaa” viime vuonna arvostellessani ainoa valituksen aihe oli Pyhimyksen ulosannin tylsyys ja tietynlainen karisman puute. Mitä pidemmälle levyä pääsi, sitä puuduttavammaksi biisien kuunteleminen kävi. “Tulvalla” tällaista ongelmaa ei löydy millään. Tuotantokaksikko Twang Kings sekä yhdet biitit mieheen tehneet Kimarr ja Dead Walken ovat luoneet Huge L:n ja Tommishockin avustuksella levylle aivan uskomattoman koukuttavan soundimaailman. Pelkästään elektrovaikutteiset, tarttuvat taustat tuovat eloa biiseihin niin paljon, että Pyhimys voisi aivan hyvin räppäämisen sijaan kuorsata biittien päälle, kuulostamatta tylsältä. Laadukas tuotanto on tarttuvimman kuuloista nopeatempoisilla taustoilla, joihin on vielä jälkikäteen säädetty rumpuja ja bassolinjoja fätimmiksi tai lisäilty uusia melodioita mukaan.

“Tulvalla” on monia kappalesarjoja, jotka käsittelevät samaa aihetta, liittyvät jollain tapaa toisiinsa tai ovat jopa käytännössä samaa biisiä, mutta eri raitanumerolla ja biitillä. Varsinkin levyn alussa edetään useammalla peräkkäisellä biisillä lopun aikoja ja kappaleet tuntuvat olevan jatkumoa toisilleen. Levyn nimikkokappale johdattelee kuuntelijan levyn fiiliksiin: vesi tulvii, jätevuori kasvaa nopeammin kuin eroosio etenee ja tulva, pohjattoman syvä sellainen, nousee. “Kertoja” kroolailee mainoksien seassa ja seuraa ihmisten hukkumista Ikean sänkyihin.

PYHIMYS - NÖFNÖF (Ohjaus: Harha-films)

Ohi sijoittuu, tulkinnasta riippuen, ehkä vähän aikaisempaan vaiheeseen kuin ensimmäinen raita. Siinä ihmisiä kalvaa huono omatunto luonnonmullistuksen aiheuttamisesta ja kaikki toivovat, että joku sankari keksisi keinon pelastua tulvan alta. Tappavat taudit, myrskyt, risteytykset ja auringonpimennykset odottaa nurkan takana, mutta silti ihmiset ovat eksyksissä eivätkä ajattele toisiaan. Ihmiset haluavat tulla ennemminkin löydetyiksi.

Biisissä viitataan myös Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen (”Syntisenä syntyneiden puolesta on kuollu jo joku“), mistä jatketaan myös kolmannella biisillä Uupuu. Siinä kerrotaan nimensä mukaisesti uupuneista kansalaisista, jotka antavat kohtalonsa korkeampien voimien käsiin (”Mä marionetti annan valjaani pois“) eivätkä jaksa enää taistella vastaan. Luovuttaneiden selkärangat murentuvat hiekaksi, keuhkoja lävistävät kaksi tikaria ja lopulta: “Kehost tuli öylätti / veret valutettiin pikariin” - aivan kuten ehtoollisessa leipä edustaa Jeesuksen ruumista ja viini verta.

Lume puolestaan käsittelee yhteiskunnan asettamia sääntöjä, ohjenuoria, kriteerejä ja velvollisuuksia, joita ihmisille syötetään silmät ja korvat täyteen. “Lume on se, miten kuuluu olla“. Juorussa Pyhimys kuiskailee sekä mies- että naisnäkökulmasta yhteiskunnan ja lähimmäisten odotusten pettämisestä. Rokkivaikutteisen biitin päällä kuullaan kuinka miehestä piti tulla jotain konkreettista, kuten palomies, mutta miehestä tulikin köyhä hiphop-kulttuurin viemä laiskuri, jonka tulevaisuudennäkymät ei mairittele. Sama juttu naisen kohdalla: kauniissa kuvitelmissa naisesta piti tulla sukupuoliennakkoasenteiden poistaja, mutta todellisuudessa tarina ei mennytkään ihan niin…

Monilla muillakin kappaleilla käännellään ja väännellään laiskuutta, saamattomuutta ja ehkä vähän uusavuttomuuttakin. Tällaisia träkkejä ovat biisit kuten Potku, Pulkasta ja hauskimpana ehkä Klosetti, jossa jännän minimalistisen biitin päälle riimitellään omien aatteiden sekä omien tekojen & halujen ristiriidasta. “Voin kynttilät sammuttaa, otan energiaa hehkulampuista / elintaso meitä mukavuuteen kannustaa / Me ei luovuta kuumista kankuista / kovasti vastustan fissioo / Mul on missio, sähkösaunassa / riidat ristis on, en kelaa liikoi / Omatunto kohentu jo päästökaupassa“

Ihmissuhdetta käsitellään kolmesta eri näkökulmasta biiseillä Jano, Taigaa ja Tora. Lääkkeistä pälistään Kuoliossa, duunarin arjesta Uuraalla. On siellä yksi biisi räpistäkin, nimeltä Vimma. Biisi loppuu hämmentävästi pitkäsoiton kovuutta ajatellen: “Tää muovikiekko varattu mun eritteille“.

Pyhimyksen tyyli sopii biitteihin loistavasti. Kirjoittaminen sujuu edelleen mutkattomasti. Biitit tuovat biiseihin eloa. Miksaus on todella hyvin hoidettu. Biisit ovat monikäyttöisiä. Sanoitukset ovat sopivan haasteellisia, varsinkin silloin, kun Pyhimys päättää taivutella sanoja samassa lainissa useampaan muotoon nopeasti flowaten. “Mun jalkaterällä on liikaa nostopaineit / liikaa kostoaikeit ja ostossa aineit / Liikaa likaa liikenteestä“. Vuosi 2007 ei tuottanut klassikoita mun arvosteltavaksi, “Tulva” sen sijaan on klassikko isolla K:lla. Yksi vuoden 2008 tärkeimpiä teoksia artistin uudistumisen ja itsensä kehittämisen kannalta.

Läski saa lentokonees kaks paikkaa
Se saastuttaa tuplasti mut sitä ei haittaa
Kun kysymys on sille ihmisarvosta
Vaik se on yks harvoista joil on siihen varaa
Pyhimys - Nöfnöf

Sun silmänpohjan luu vähän murtu
Surku, mä mursin sun kurkun
Mä tunsin sun pumpun, luulisin
Kai mä nyt kuulisin, jos sun henki ei kulkis
Vielä väri palaa huuliin
Mä lähin meneen viel lähes selvänä luulin
Mut pätkittäinhän ne muistikuvat palaa
Tossa mä huidon, tossa mä halaan
Ja tossa taas, niin entä jos
Emmä usko, mut en vanno valaa
Pyhimys - Tora

5/5

LINKIT
Pyhimys
Monsp Records
Pyhimys - Tulvaa odotellessa (haastattelu)
Pyhimys - Salainen maailma (levyarvostelu)
Pyhimys -haastattelu (2007)
Pyhimys -haastattelu (2006)
Tilaa “Tulva” The Funkiestista