Yhdeksi Suomen parhaimmista kirjoittajista luonnehdittu Pyhimys julkaisi virallisen debyyttialbuminsa “Salainen maailma” 26. syyskuuta, arvostetun pienlevy-yhtiö Monsp Recordsin kautta. Levyyn kohdistettiin valtavasti odotuksia eivätkä fanit joutuneet pettymään, ainakaan runsaan positiivisen palautteen perusteella. Samanlaisesta huomiosta oli turha haaveilla vielä kolmisen vuotta sitten Pyhimyksen omakustanteiden aikaan, puhumattakaan vuosituhannen vaihteesta ja Dominoe-säädöistä. Niin, edes Pyhin nousu suomalaisten rap-artistien kärkijoukkoon ei ole käynyt yhdessä yössä. Matkalle on mahtunut julkaisuja, poikkeuksia ja nuorta uhoa, kuten kenellä tahansa muullakin aloittelevalla artistilla. Kolmiosaisen haastattelun ensimmäisessä siivussa mennään aikaan ennen “Poikkeus-trilogiaa” (1999-2003) ja selvitetään mistä kaikki on lähtenyt.

Mikko Maltsusta

Pyhimyksen ensimmäiset biisit nauhoiteltiin ennen vuosituhannen vaihdetta hänen vanhempiensa luona Helsingin Malminkartanossa. Mukana sessioissa oli yleensä lapsuudenystävä Heikki Kuula, jonka taiteilijanimi vaihteli suht tiuhaan alkuaikoina (muun muassa Nemo). Pyhimys sen sijaan on pitänyt nimensä jo ensimmäisistä julkaisuista lähtien, vaikkakin välillä kansainvälisemmin muodossa Saint. Tällä nimellä mies teki kaksi soololevyä ja Heikin kanssa he taas muodostivat kaksikon nimeltä Choqlate, jonka alla he tekivät vuodesta 1999 lähtien kourallisen julkaisuja. Kielenä toimi tietysti englanti, kuten ajan tyyliin kuului.

- Mun vanhemmat ja Heikin mutsi varmaan piti meitä ennen kaikkea vähän urpoina, Pyhimys nauraa.

- Suurimmaks osaks ne ei ollu kotona, mutta kerran muistan kun meitä oli viis jätkää heittämässä freestyleä mun huoneessa ja kolme tyttöä istu sohvalla. Sillon faija tuli sanomaan, että tajuuttekste, että kaikki mitä te sanotte kuuluu alakertaan. Sillon aiheet oli jostain syystä tosi rivoja, ja se tuntu jotenki jopa itsestäänselvyydeltä. Ei me voitu kuvitellakaan, että se ei kuuluis räppiin ja ehkä nolointa oli se, että yritettiin vakuuttaa vanhemmat siitä.

- Tällä hetkellä mun vanhemmat suhtautuu hyvin koko tähän musiikki-juttuun, osittain varmaan sen takia, että mulla on kuitenkin koko ajan muitakin asioita mun elämässä, kuten opiskelu. Ja taloudelliset asiatkin on kunnossa. Kai sekin vaikuttaa, että on sinut sen oman artististatuksen kanssa, ja sen saavuttaminen on vieny oman aikansa.

Vaikka Pyhimys kokeili siipiään soolona siis jo tuolloin, miehen mukaan 2000-luvun vaihteessa tärkeintä oli kuitenkin pitää ympärillään iso posse, koska se kuului asiaan. Vähitellen Choqlatesta tulikin CHQ, suomenkielinen kokeiluprojekti, jossa Heikin ja Pyhin lisäksi räppäsivät vierailijoina mukana myös Voli, Härkä sekä Leskentekijä. Kun homma tuntui toimivan, viisikko päätti perustaa poppoon nimeltä Dominoe ja vaihtaa kielen tyystin suomeksi. Joku voi ehkä muistaakin vuonna 2003 ilmestyneen “I Love Dominoe” -albumin sekä sitä edeltäneen videon, joka sai suht hyvin rotaatiota legendaarisella tv-kanava MoonTV:llä. Siinä jätkät rellestivät kotibile-hengessä muun muassa kylpyammeessa… Mitä?

- Noissa videoissa, joita sillon tehtiin muutama, oli aika paljon itseironiaa mukana, mutta sitä oli ehkä vaikee huomata, koska se laatu oli niin huonoa, että se koko homma vaikutti parodialta. Esimerkiks se mitä Härän imagosta yritettiin tehä, oli lähellä sitä mitä Stig Dogg on nyt. Me ei vaan osattu tehä sitä niin, että sen tajuais oikeesti.

- Dominoessa oli kaikki meidän kaverit, jotka oli kiinnostunu räpin tekemisestä. Kolme meistä tekee edelleen paljon omia juttuja ja ollaan puhuttu myös Teflon Brothers - julkasusta, joka jatkais vähän niinku tota samaa meininkiä. Kummipoika ja Härkä ei ehkä ollu niin sitoutuneita oman musiikin tekemiseen, että motivaatio ois riittäny siinä vaiheessa, ku kaikki alko tekemään omia soolo- , tms. projektejaan. Kaiken kaikkiaan tohon aikaan oli tärkeintä, että pääsee tekemään ja viiden jätkän voimin levyn saaminen aikaan oli paljon todennäköisempää. Aluks yhen biisin kirjottaminen yksin oli tosi työlästä.

Toimitusjohtaja Hesburgerissa

Dominoetä, Choqlatea ynnä muita projekteja varten oli pakko keksiä julkaisijaksi myös jonkinlainen levy-yhtiö ja näin syntyi Yellowmic, jonka artistikatraasta löytyvät nykyään Heikki Kuula, Voli, vuoden 2004 räpin Suomen mestari Verbaali, Heinähattu, laulajatar Ulpu sekä Jii-Pee. Konkkaronkan tietynlaisena toimitusjohtajana toimii juurikin Pyhimys, joka tosin pitää Yellowmicia enemmänkin artistiyhteisönä kuin toiminimenä.

Varsinaisesti Pyhimys oli Dominoen aikoihin töissä kuitenkin Hesburgerissa, jota kautta hän pääsi todistamaan muun muassa Carrolsin kulman legendaariset freestylet sekä tutustumaan latvialaissyntyiseen Cheddariin, joka silloin tunnettiin artistinimellä Stealth Shogun. Pyhi auttoi Cheddaria levynteossa ja kiinnitti miehen Yellowmicille. Tiet kuitenkin erosivat kahden levyn jälkeen isojen tunnekuohujen saattelemina, miksi näin?

- Cheddar oli Yellowmicin eka “sainaus” ja mä toimin sen ekan levyn vastaavana tuottajana. Myöhemmin meidän näkemykset eros ja Cheddar koki, ettei meistä oo enää hyötyä sen tiellä isoihin ympyröihin. Me ollaan aina (tai ainakin siitä lähtien, ku ei olla tehty läpällä koko juttua) pidetty jalat maassa tavotteiden suhteen, eikä mikään päämäärä oo menny sen tekemisen ilon edelle.

- Yleensä painotetaan, ettei eroon sisältynyt mitään draamaa. Nyt sitäkin oli, fyysisiin konflikteihin asti, mutta siitä on toivuttu ja kavereita ollaan.

Myös Cheddarin levyllä Pyhimys esiintyi nimellä Saint, jonka englanninkieliset räpit erosivat suomenkielisestä materiaalista suht paljon.

- Tekstit eros lähinnä sen takia, että siihen aikaan mä koin, että räppilevyllä kuuluu olla tietynlaisia biisejä ja tein sitten niitä. Tietysti myös kielitaito pakotti tyytymään huonoihin ja lainattuihin kielikuviin. Tärkeintä siinä oli ehkä kuitenkin sen ihan räppitekniikan harjotteleminen. Ihan eka Pyhimys -biisi (”Poikkeustapauksen” alkupuhe) syntyki niin, että tein ensin englanninkielisen biisin ja käänsin sen sitten suomeks. Tietenkään en kääntäny sitä niin tarkasti sisällön, vaan ennemminki flown kannalta. Sitä ennen mun suomenkieliset räpit ei vaan kuulostanu hyvältä.

Helsingin pienet piirit

Pyhimys on asunut koko 25-vuotisen elämänsä ajan Helsingissä, mikä voi vaikuttaa hyvin vahvasti artistin sanoituksiin ja musiikkiin. Vai voiko?

- Vaikee kyllä sanoa, ku ei oo koskaan muualla asunu. Ehkä se on vaikuttanu eniten tohon kieleen. Välillä on vaikee erottaa mikä on “helsingin kieltä” ja mikä puhekieltä. Onhan mun musiikki aika kaupunkilaista, mutta enemmän suomalaista, kun just helsinkiläistä. Helsinki vaan sattuu olemaan Suomen suurin kaupunki ja sinne mahtuu paljon kaikenlaista.

Tähän kaikenlaiseen kuuluu Carrolsin kulman freestylejen lisäksi monia muita merkittäviä tapahtumia, joita Pyhimys on päässyt todistamaan, kuten Fintelligensin levyjulkkarit aikoinaan. Samalla artisti on kokenut kantapään kautta sen, mitä pienet piirit ja ryhmittymien väliset kiistat ovat. Sanaharkkaa on ollut niin Yor123:n, Skandaalin kuin Ezkimonkin kanssa. Joko riidat on sovittu ja sotakirveet haudattu RDN-tyyppien kanssa?

- Mä en oo koskaan varsinaisesti ollu kiivas luonne, mutta kyllä sen verran on ollu joukkuehenkeä, että kun toisen ryhmittymän kanssa on tullu egotörmäyksiä, niin kovasti on omia puolusteltu. Suomiräpin alkuvaiheessa myös toi egoilu kopioitiin suoraan Amerikasta ja se oli tyhmää. Tosin sillon oltiin aika paljon nuorempia, jollon tollaset kränät kuuluu kai asiaan.

- Kenenkään kanssa ei olla mitään virallisesti sovittu, mutta jokaisen suomiräppärin kanssa on nykyään yhteisiä tuttuja pienten piirien vuoksi, ja kaikkien kanssa ollaan moikkausväleissä. Ei mulle tarvii ainakaan kenenkään tulla osottamaan, että on kasvanu. Menneet on menneitä, ja kaikki tajuaa, että tollaset riidat on tyhmiä. Nykyään mä oon entistä harkitsevampi, enkä oo riidelly kenenkään kanssa vuosiin.

Vuonna 2003 kaikki Pyhimyksen kaverit lähtivät armeijan harmaisiin ja kun ei ollut enää possea jonka kanssa väsätä biisejä, oli harkittava sooloprojekteja. Suomenkielisiä sellaisia.

Osa 2 >>

Teksti: Mikko Määttänen, mikko(at)syvallapelissa.com